Kala on monille maistuvaa murkinaa. Lisäksi kala on tutkitusti sellaista terveysruokaa, jonka käytön lisääminen aterioinnissa olisi suotavaa. Tosin hyvään suuntaan on menty, sillä suomalaiset popsivat nykyisin kalaa enemmän kuin menneinä vuosikymmeninä. Silti vesistöantimia voisi olla ruokalautasella vieläkin useammin.
Kalaan liittyy myös pulmia. Varsin yleisiä ovat sellaiset kommentit, että kala on kaupassa kallista. Jotkut saattavat pelätä kalaruokien valmistusvaikeuksia.
Laajemmassa pohdiskelussa huolta herättää se, että Suomessa syödystä kalasta vain vajaa viidennes on kotimaista. Jos kalatuotannon omavaraisuusastetta halutaan nostaa, katseet suuntautuvat kalankasvatuslaitoksiin, sillä ammattikalastajien hupeneva ammattikunta ei pysty kysyntään vastaamaan.
Kustavin Isonkarin lähistölle on suunnitteilla mittava kalankasvatuslaitoshanke (V-SS 18.8.). Päätöksiä ei ole vielä tehty, vaan nyt ruoditaan hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen antia. Aikataulun mukaan Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa hankkeesta oman lausuntonsa vielä tämän vuoden aikana. Jos Ely-keskus näyttää vihreää valoa, Metsäkeskus hakee hankkeen toteuttamiseen ympäristölupaa.
Se lienee varmaa, ettei hanke ilman vastarintaa etene. Kun ympäristövaikutusten arviointiselostusta esiteltiin viime viikolla yleisötilaisuudessa Kustavissa, kommentit olivat kriittisiä. Suurin pelko liittyi siihen, että kalankasvatuksen aiheuttama kuormitus saastuttaa vielä suhteellisen hyvässä jamassa olevan merialueen vesistöä.
Tilanne on hankala. Ympäristöstä on syytä huolehtia, mutta sekään ei tunnu järkevältä, että pääosa Suomessa syötävästä kalasta kuskataan Norjasta. Tämä sotii kaunista lähiruoka-ajatusta vastaan.
Lisäkiemuroita aiheuttaa se, että maalle rakennettavien kasvattamoiden kannattavuus jää kehnoksi kalliiden tuotantokustannusten vuoksi. Kalapäätöksissä ei taida löytyä kaikkia tyydyttävää ratkaisua.
Vesa Penttilä