Varsinais-Suomen hyvinvointialueen tavoitteena on järjestää ikäihmisten kotihoito jatkossa siten, että kymmenen prosenttia säännöllisen kotihoidon asiakkaista saisi palveluita etäyhteyden välityksellä (V-SS 21.5.) Hoitaja tulee silloin kotikäynnille soittamalla asiakkaan kotiin sijoitettuun tablettilaitteeseen ja ilmaantumalla sitten huhuilemaan näytölle, ennalta sovitun aikahaarukan sisällä.
Monella on kotihoidon etäpalvelusta vahvat ennakkokäsitykset, sillä voisiko näyttöpäätekontakti koskaan korvata aitoa ja oikeaa läsnäoloa?
Lähihoitaja, joka vierailee ikäihmisen kotona näyttöpäätteen kautta, ei tuo ulkoilman tuulahdusta mukanaan. Hän ei suorista puolihuolimattomasti pöytäliinaa tai maton kulmaa, ei avaa jääkaapin ovea, ei laita mikroa laulamaan tai kahvia tippumaan, eikä vahingossakaan kosketa.
Hoitajillakin on uuteen työskentelytapaan sopeutumista. Moni heistä on mieltänyt itsensä käytännön auttajiksi ja huolenpitäjiksi, mikä tuli esille Vakan tehdessä juttua Vehmaalle avautuvasta, isoa aluetta palvelevasta Varhan kotihoidon etäyksiköstä. Etäyhteyden takana hoitajan kädet ovat sidotut, ja työtä onkin osattava tehdä tumput suorina, pelkästään kuunnellen ja keskustellen. Puhuvan pään ilmaisukeinot ovat rajalliset.
Etu etähoivasta on, säästöjen lisäksi, ikäihmisen omatoimisuuden ylläpitäminen ja lisääminen. Etähoitaja voi suullisesti ohjata ja sitten seurata, että lämmin ruoka tulee syödyksi ja lääke otetuksi, mutta kattamisen ja lääkkeiden esille ottamisen tahti on asiakkaan oma. Kun käytännön toimet eivät harhauta, hoitajalla voikin yhtäkkiä olla enemmän aikaa pelkästään keskittyä kuuntelemaan, tekemään havaintoja ja kohtaamaan.
Silloin, kun etäkäynnillä ilmenee tarvetta fyysiselle läsnäololle ja avulle, oman kotipaikkakunnan kotona vierailevat hoitajat ottavat koppia. Kaikissa tapauksissa vain tietty osa kotihoidon käynneistä korvataan etähoitajalla, eikä siihenkään ketään pakoteta.
Saara Huovinen