Kotiseudun historian tallettaminen ymmärrettiin Taivassalossa tärkeäksi viimeistään sotien jälkeisenä aikana, jolloin kunnassa virisi ajatuksia museon perustamisesta. Aloite tuli kunnanvaltuustosta, mutta hanketta toteuttamaan perustettiin Taivassalo-Seura. Valtavin vapaaehtoisten ponnistuksin toteutettiin ränsistyneen Viiasten kartanon saaminen museoksi – kuka lahjoitti puutavaraa, kuka peltikattoa, kuka keräsi vanhoja työkoneita ja esineistöä museon suojiin.
Moni museossa vieraillut nykymatkalainen on ollut ihmeissään, kuinka näinkin pienellä paikkakunnalla on kartanonkokoinen museo. Mutta seuralla on muutakin, kuten iso, hyvin hoidettu kotiseutuarkisto, joka on hiljattain muuttanut uusiin tiloihin (V-SS 19.1.). Valokuvien luettelointiin ja digitointiin on hankittu ammattitaitoista apua ja hankerahoitusta, ja seura jatkaa kuva-arkiston kartuttamista edelleen.
Kunta ja seura ovat eläneet vuosikymmenet tarkemmin määrittelemättömässä symbioosissa, ja seuran johtoryhmään on aina kuulunut edustus myös kunnanhallituksesta. Kunta tarjoaa kotiseutuarkistolle tilat, ja seura on vastannut arkiston ja museon ylläpidosta, omistamisesta, näyttelyiden koostamisesta ja yleisön palvelemisesta. Monella paikkakunnalla, ainakin vähän isommalla, tällaisista vastaa enemmän tai vähemmän kunta.
Taivassalon kunnan ja seuran välillä ei ole ollut näiden keskinäisiä riippuvaisuussuhteita määrittelevää kirjallista sopimusta, mutta nyt alkaa olla sen aika. Seuran aktiivit toivovat, että sukupolvelta toiselle periytynyttä kotiseututyötä jaksetaan arvostaa edelleen, vaikka kunnan maailma miten muuttuisi ja kunnan henkilöstö vaihtuisi.
Yksi haave seuralla on ylitse muiden: kunnan historiikin kokoaminen. Sellaista suunnittelemaan on itse asiassa perustettu aikoinaan työryhmäkin. Koolle sitä ei vain silloinen kunnanjohtaja tullut koskaan kutsuneeksi. Materiaalia Taivassalossa olisi valmiina jos missään.
Saara Huovinen