Vehmaan Tummamäen vanhalla louhosalueella avautui kaksi viikkoa sitten kaksi uutta polkua. Sammalpolku vie luonnontieteestä kiinnostuneet sammalien ja jäkälien maailmaan, ja Peikkopolku viihdyttää yllätyksellisillä peikkohahmoilla matkalla näköalapaikalle.
Lahdingon kyläyhdistys avasi ensimmäisen polun louhosmonttujen ympäristöön vapaaehtoisvoimin ja maaseudun kehittämisrahaston hankerahoituksen turvin kymmenen vuotta sitten. Yhdistys haluaa tarjota ainutlaatuisessa, kunnan omistamassa paikassa luontoelämyksiä ja pitää esillä kivityön historiaa, mutta kulttuurillakin on ollut sijansa esimerkiksi louhoskonserttien merkeissä. Nyt avattujen uusien polkujen idea iti jo kymmenen vuotta sitten.
Louhostoiminta päättyi alueella vuonna 1973, ja luonnolla on ollut puoli vuosisataa aikaa ottaa ihmisen toiminnan aiheuttamat maisemanmuutokset haltuun. Metsän keskelle hylätyt rääpekivikasat ovat hiljalleen peittyneet heleänvihreään sammalmattoon. Sammalpolun varrella voi paikalle tuotavien kylttien ohjauksessa tunnistaa toistakymmentä sammal- ja jäkälälajia – sellaisia, joiden toisistaan erottamiseen ei tarvita vielä luuppia, mikroskooppia tai dna-analyysiä.
Uusien polkujen avajaispäivänä kyläyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Lehtonen pohti, ovatko he kylän miehet olleet ehkä lapsenmielisiä vai peräti lapsellisia, kun innolla tempautuivat rakentamaan peikkoja muun muassa moottorisahoin (V-SS 14.9.). Hauskaa oli heillä ollut, mutta on lopputuloskin varsin monipuolinen ja vaikuttava.
Luontopolulla vierailevan lapsen uteliaisuuden ruokkiminen, lapsen katseen tasolle meneminen ja luontoympäristön luovalla tavalla, uudesta näkökulmasta käsin haltuun ottaminen on jotakin paljon enemmän kuin lapsekkuutta. Ennestäänkin varsin suosittu virkistysalue on tämän jälkeen entistä enemmän vakavasti otettava.
Saara Huovinen