Otsikko saattoi hätkähdyttää: Maskun Palloseuran vuosituotto yhteiskunnalle lähes viisi miljoonaa (V-SS 4.11.). Ei pienehkön kunnan ponteva jalkapalloseura tietenkään tuollaista summaa valtion kassaan pulita, vaan kyse oli Euroopan jalkapalloliiton Uefan laatimasta mallinnuksesta, jolla lasketaan tässä tapauksessa jalkapallotoiminnan yhteiskunnallista arvoa.
Kun laskelmien taustalla on laaja kirjo kansainvälistä asiantuntemusta monesta näkövinkkelistä, niin aivan huuhaaksi euromääriä ei tohdi luokitella. Saman kaavan mukaan suomalaisen jalkapallon sosiaalinen tuotto on lähes 1,3 miljardia euroa vuodessa.
Jalkapallo on jopa Suomessa harrastajamäärältään iso laji. Mieleen tulee kuitenkin kiehtova ajatusleikki: mitäpä jos muissakin lajeissa saataisiin aikaan vastaava laskelma? Yhteissumma nousisi melko huimalle tasolle.
Valitettavasti raha liian usein ratkaisee. Silti eurooppalaisen jalkapalloyhteisön uutuuslaskelma antaa faktaa sille, millaisista euromääristä toiminnassa puhutaan ainakin teoreettisella tasolla.
Maskun Palloseurasta tehdyissä laskelmissa vapaaehtoistyön rahaosuus jää melko vähäiseksi etenkin siksi, että mallissa on haarukoitu jalkapallotoiminnan vaikutuksia varsin laajasti. Paikallistason harrastustoiminnassa puuhanaisten ja -miesten roolia ei voi kuitenkaan liikaa korostaa.
Tämä ei tietenkään koske vain urheilua, vaan myös kaikenlaista muuta harrastustoimintaa. Erityisen arvokkaita ovat ne henkilöt, jotka vuodesta toiseen jaksavat järjestää mielekästä puuhaa etenkin lapsille ja nuorille, mikseipä myös ikäihmisille. Nämä tekijät eivät välttämättä saa sellaista arvostusta, joka heille kuuluisi.
Todennäköisesti vain harvat lähtevät kiistämään seura-, yhdistys- ja järjestötoiminnan merkitystä. Vaikkei raha saa olla ainakaan kaikessa tärkein mittari, niin Maskun Palloseuran laskelma antaa mukavasti uutta ajatuskulmaa.
Kuinka iso mahtaisi olla koko suomalaisen harrastustoiminnan vuosituotto?
Vesa Penttilä