Kun koulujen määrä on Suomen kunnissa viime vuosikymmeninä jopa vinhaa vauhtia vähentynyt, niin jäljelle on jäänyt roppakaupalla alkuperäisestä käytöstä poistuneita rakennuksia. Niille kunnat ovat pyrkineet keksimään käyttötarkoituksia enemmän tai vähemmän onnistuneesti.
Keskustelu entisen kyläkoulun kohtalosta nousi taas vaihteeksi esille, kun Niemenkulman talotoimikunta järjesti aiheesta kevätpalaverin (V-SS 8.4.) Maskussa. Vaikka juuri nyt Maskussa ei ole virallisesti vireillä Niemenkulman talovanhuksen myyntiä, niin silti huhut huolestuttavat kyläläisiä.
Voi kysyä, pitääkö kautta rantain kulkeutuneisiin kuulopuheisiin reagoida, kun välitöntä hätää ei ole. Tämä on kuitenkin yhtä hyvä kysymys: eikö kyläläisillä ole oikeus tuoda esille omia näkemyksiään jo ennen mahdollisia myyntiaikeita?
Jos ja kun niemenkulmalaisten tuntosarvet ovat herkässä asennossa, niin tämä johtuu mitä ilmeisimmin siitä, että vanhan koulun myyntimahdollisuutta on Maskussa aiemmin väläytelty. Sama koskee Pakaisten entistä koulua, jonka puolesta kyläyhdistys kävi taannoin eloonjäämistaistoa.
Maskussa Niemenkulman ja Pakaisten ex-koulujen vuotuiset ylläpitokustannukset ovat niin mitättömän pieniä, ettei niillä ole juuri merkitystä kunnan talouteen. Kokonaan toinen juttu on se, jos ikärakennukseen tulee isoa remonttitarvetta.
Paikoitellen esimerkiksi entisiä kouluja on tyrkytetty kyläyhdistysten omistukseen nimellisellä ostohinnalla. Tämä kaatuu usein siihen, että vaikka kunnan kassassa muutama ylläpitotonni on vain pennosia, niin pienissä kyläyhdistyksissä puhutaan mahtisummista.
Toiminnassa olevat entiset sivukyläkoulut ovat arvokkaita lähitienoon asukkaille. Tämä saattaa toisinaan unohtua niiltä kuntapäättäjiltä, jotka asustelevat kotipitäjän ydinkeskustan palveluiden lähituntumassa.
Kuntien turha kiinteistömassa on turhaa, mutta käytössä olevat rakennukset ovat hyötykäytössä. Ne palvelevat kuntalaisia taajamien ulkopuolella.
Vesa Penttilä