Maskussa hätkähdytti ja varmasti myös järkytti viime viikon uutinen, jonka mukaan Hemmingin yläkouluun kohdistui uhkaus ampumissuunnitelmasta. Tämän vuoksi poliisi oli paikalla turvaamassa koulupäivää perjantaina ja lukuvuoden päätösjuhlaa lauantaina.
Uhkauksista on useimmiten pitkä matka traagisiin tekoihin. Kyse saattaa olla vaikeuksiin ajautuneen nuoren synkistä kostomietteistä tai jopa huonosta huumorista ilman, että ajatuksissa olisi oikeasti marssi koululle ase kädessä ja murha mielessä. Silti on selvää, että jokaiseen uhkaukseen pitää suhtautua vakavasti.
Suomi muistaa vielä Jokelan ja Kauhajoen tappavat kouluammuskelut vuosilta 2007 ja 2008. Ensimmäisen kerran Suomen kouluissa menetettiin ihmishenkiä ampumalla vuonna 1989 Raumalla. Koulusurmien listalla on myös pari muuta tapausta, joissa tekoväline oli muu kuin ampuma-ase.
Maskun tapaus ei kaiketikaan ollut yllätys. Kun uutiset suoltavat viestiä etenkin yhdysvaltalaisista koulumurhista, niin tämä saattaa aiheuttaa vinksahtaneita ajatuksia nuoren ihmisen päässä. Tällaisten tapahtumien jälkeen nousee aina esille kysymys, miten tragediat voitaisiin estää. Jos sanoo, ettei kokonaan millään keinoilla, niin vastaus voidaan tulkita liian pessimistiseksi. Se on kuitenkin realistinen, sillä hirmutekoon riittää yhden henkilön hetkellinen mielenhäiriö, jota tapahtumat maailmalla saattavat pönkittää.
Ikävän maskulaistilanteen lisäksi koulujen päätöspäivään liittyi myös positiivisuutta. Vaikka koronavirus yhä elää keskuudessamme, niin nyt rajoitushöllennysten jälkeen lukuvuosi päästiin paketoimaan perinteisin menoin kahden poikkeusvuoden jälkeen. Toivottavasti Suvivirsi kajahti ilmoille iloisin mielin, vaikka kesän alkulaulelmasta on saatu aikaan kummallista kahinointia.
Lukuvuoden päätteeksi on tapana onnitella koulunsa päättäneitä. Onneksi nyt jo huomataan ylioppilaiden lisäksi myös ammattiin valmistuneet, vaikka valkolakkihehkutus vielä voiton viekin.
Vesa Penttilä