Vehmaan lomituspalveluiden maatalouslomittajat tekivät keväällä ryhmätöitä, ja yhdeltä ryhmältä syntyi seuraava viisaus: Maatalous on maailman tärkein työ; Yhteiskunnan muulla hyvinvoinnilla ei ole merkitystä silloin, kun ihmisillä on nälkä.
Lausahdus nostettiin esiin gaalajuhlassa, jonka Vehmaan lomituspalvelut järjesti viikko sitten 50-vuotisen maatalouslomituksen kunniaksi.
Työn tärkeys ei aina näy. Esimerkiksi vielä 1960-luvulla maatalon emännän ammattitaitoa ja työpanosta ei kelpuutettu ammattinimikkeeksi asti, vaan hänet merkittiin väestötilastoihin aikuiselätettäväksi (V-SS 13.9.). Vapaata työkuormasta sai, jos apuvoimat löytyivät omasta lähipiiristä. Maaltapako vei ison osan tästä joukosta kaupunkeihin.
Tänä vuonna maaseutuyrittäjän tuntipalkaksi jää Luonnonvarakeskuksen tuoreen ennusteen mukaan noin 7,8 euroa. Lomaa sentään saa, kiitos maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen lomitusjärjestelmän. Alkuaikojen kuudesta lomapäivästä vuodessa on päästy 26 päivään. Lomittajat toimivat maaseutuyrittäjien tukena muun muassa ehkäisten loppuun palamista. Maatalousyrittäjien eläkelaitos kirjasi Välitä viljelijästä -projektinsa aikana ylös myös nimitykset "kuuntelija" ja "ystävä".
Lomittajan pesti on kautta aikojen ollut työläs. Alkuun eläinten lisäksi hoidettiin lapset, vanhukset, ruoanlaitto ja jopa ikkunanpesu. Nykyään lomittajat ovat rautaisia ammattilaisia, joiden on hallittava muun muassa tuore tekniikka. Kaksiosainen työpäivä rikkoo arkea, välimatkat ovat pitkiä. Ammatilla ei ole ollut suurta vetovoimaa nuorempien joukossa – alle kymmenen vuoden sisällä puolet lomittajista jää eläkkeelle.
Vaikka maatalousyritysten määrä vähenee vuosi vuodelta noin kuuden prosentin vauhtia, lomittajien tarve ei vähene samassa suhteessa. Siksi on hyvä, että ammatti pääsee esiin esimerkiksi Ylellä vastikään alkaneessa dokumentaarisessa tv-sarjassa Lomittajat. Ties vaikka jonkun elämänsä suuntaa ja tarkoitusta pohtivan innostus syttyisi.
Saara Huovinen