Viime vuoden tilastotiedot suomalaisten ikärakenteen kehittymisestä olivat melkoisen hurjat: lapsia syntyi vähemmän kuin koskaan viimeksi kuluneen 150 vuoden aikana ja kuolleiden määrä ylitti 1940-luvun sotavuosien lukemat. Sota vei väkeä ennenaikaiseen hautaan yhtä järjettömällä tavalla kuin nykyisin Ukrainassa.
Kun sotavuosien jälkeen suomalaiset tehtailivat urakkavauhtia uusia kansalaisia ja kun nyt tuon ajan lapsukaiset alkavat vähitellen siirtyä asustelemaan hautuumaille, niin Suomen vuosittainen kuolleisuuskäyrä ei varmaankaan lähde lähiaikoina alaviistoon. Suuret ikäluokat alkavat tulla siihen ikään, että surupuvulle on käyttöä, kun läheisiä saatetaan viimeiselle matkalle.
Tilastollinen tosiasia lienee se, ettei kuolleiden määrä tulevina vuosina ainakaan alene. Vaikea on uskoa siihen, että nyt sukukypsässä olevat suomalaiset vallan vimmatusti alkaisivat lapsia tehtailemaan. Näin voisi veikata, että syntyvyyden ja kuolleisuuden vertausluku pysyy pitkälle tulevaisuuteen miinuksella.
Olisiko tähän osaratkaisu maahanmuutosta? Tätä vaalivoittajapuolueen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok.) saa miettiä ainakin perussuomalaisten kanssa. Laajempi kysymys on se, pitäisikö Suomessa kannustaa lapsihankintaan, kun kansakuntien yhteinen maapallo jo ylikansoittuu.
Kustavissa ja Vehmaalla maksetaan vauvarahaa (V-SS 6.4.). Nousiaisissa vauvaraha-aloite on valmistelussa.
Toki vauvaraha on sympaattinen ele kunnilta, jotka kisailevat uusista muuttajista. Tosin voisi veikata, ettei mahdollisuus vauvarahaan ole kovinkaan tärkeä perustelu, kun lapsiperhe miettii muuttoa uuteen kotikuntaan. Ilmeisesti päivähoito- ja koulupalveluiden toimivuus on mietinnässä etusijalla ennen muutamia ylimääräisiä lapsisatasia.
Ei vauvoja rahalla tehdä. Joissakin kunnissa järjestetään pirskeet vuoden aikana syntyneille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ehkä tällainen yhdessäolo on merkittävämpää kuin muutama vauvarahalantti tilillä.
Vesa Penttilä