Ylen järjestämä Miljoona roskapussia -kampanja jatkuu vielä kesäkuun puolelle. Monet julkkikset ovat antaneet televisiossa mallia roskien keräämisestä. Idea on hieno, mutta toisaalta kyse on kampanjasta, jollaista ei kaiken järjen mukaan pitäisi tarvita. Huomattavasti helpommin homma hoituisi, jos jokainen huolehtisi omista roskistaan.
Jos karkkipussin, pillimehupurkin tai kaljatölkin jaksaa täysinäisenä raahata ulkoilmaan nautittavaksi, niin selvää luulisi olevan, että sisällöstä tyhjentyneet kuoret olisi kevyempi kuskata lähiroskikseen tai taskussa kotiin. Kummallisen useasti ote lipeää ja roska jää muiden siivottavaksi.
Niitä tulee, kun joku heittää niitä. Näin totesi nousiaislaisen Puolen hehtaarin päiväkodin edustaja (V-SS 25.5.). Tuota napakammin roskaongelman syytä ei voi tiivistää. Tosin samaan hengenvetoon pitää kysyä, miksi joku roskia heittää.
Lapsuuden opit saattavat toisinaan kantaa pidemmällekin. Voi olla, ettei Nousiaisten päiväkotilapsista tule roskapussikampanjan jälkeen luonnon sottaajia. Nousiaisissa kampanjaan on osallistunut myös perhepäivähoitoryhmiä.
Turun kaupunki järjesti viime sunnuntaina mielenkiintoisen kokeilun. Aurajokiranta jätettiin siivoamatta yhden päivän ajaksi. Vaikka ranta oli Turun Sanomien uutisen mukaan lauantai-illan jäljiltä jopa yllättävän siisti, niin toki törkyä kertyi. Kummallista on se, että jopa roskisten lähettyvillä jätteitä päätyy lojumaan maahan sen sijaan, että käsi siirtäisi roskat metrin päähän juuri niille suunniteltuun ja tarkoitettuun keräysastiaan.
Todennäköisesti on niin, etteivät siivousalan työtehtävät ole ammattien listauksessa terävimmässä kärjessä. Kuitenkin voi vain kuvitella, millaisessa läävässä eläisimme, jos siivousalan ammattilaiset olisivat vaikkapa vain viikon lakossa. Rumassa kunnossa julkiset paikat olisivat.
Siivottavaa kertyy myös ilman ihmisten välinpitämätöntä toimintaa. Miljoonan roskapussin tavoite ei peruspulmaa poista.
Vesa Penttilä