Lauantaina koittaa monen lapsen odottama päivä, kun koululaiset säntäävät Suvivirren laulettuaan koulunpenkeiltä kesälaitumille.
Alun perin ruotsalaiseen 1600-luvulta peräisin olevaan virteen suomalaisilla on erityinen suhde. Kirkoissa Suvivirsi lauletaan yleensä juhannuspäivän jumalanpalveluksen yhteydessä. Virsi on myös varsin yleinen valinta kesän häätilaisuuksiin. Tunneside syntyy monilla jo koulun päättäjäisjuhlissa. Koulu loppuu, kesä alkaa!
Suvivirren teksti on iloinen ja valoisa. Se menestyi hyvin, kun Helsingin Sanomat kysyi vuonna 2009 lukijoiltaan onnellisia suomalaisia lauluja.
Lukijoilta tulleiden yli 800 sävelmän joukkoon hyväksyttiin muutamia käännöskappaleita. Suvivirsi oli yksi näistä, sillä sen perusteltiin tulleen osaksi suomalaista kollektiivista onnen maisemaa. Virsistä suosituin oli yksi 35:stä eniten mainintoja saaneista kappaleista.
Suvivirsi on saanut osakseen myös arvostelua. Keskustelua uskonnollisen virren sopivuudesta koulun päätösjuhliin on käyty useampaan otteeseen. Toistaiseksi virsi on pitänyt paikkansa tilaisuudessa. Eduskunnan perusturvalakivaliokunta on linjannut, ettei yksittäisen virren laulaminen tee tilaisuudesta uskonnollista, vaan Suvivirren laulamisen katsotaan olevan osa suomalaista kulttuuriperintöä.
Suvivirttä voi nykyään laulaa monilla eri sanoilla. Kristinuskosta puhdistetut sanat on julkaissut Vapaa-ajattelijain liitto. 2003 vuonna julkaistu versio kantaa nimeä Suvilaulu.
Suvivirrestä löytyy versiot yhdeksällä eri murteella. Jo pukkas glaiduu aikaa on kesis viimeinkin, virsi käynnistyy stadilaisten suuhun sovitettuna.
Koronakeväänä 2020 Vantaankosken seurakunta keräsi leikkimielisellä kilpailulla ehdotuksia Suvivirren uudeksi, seitsemänneksi säkeistöksi. Voittajaehdotus toi Suvivirteen koronan ja ilmastonmuutoksen.
Vaihtoehtoja virttä veisaaville riittää. On jokaisen oma asia, millä hartaudella tai vakavuudella siihen suhtautuu. Laulakaa, jos laulattaa.
Jesse Ranta