Viime viikon uutinen ei ollut yllätys. Kunnallisalan kehittämissäätiö tiedotti kyselytuloksestaan, jonka mukaan 43 prosenttia täysi-ikäisistä kansalaisista aikoo äänestää ensi tammikuun aluevaaleissa. Kun jo kesäkuun kuntavaaleissa lipsuttiin äänestysvilkkaudessa paikoitellen alle 50 prosentin surkeusrajan, niin turha on odotella ruuhkia aluevaaliuurnille.
Aluevaalit ovat uutuus suomalaisessa systeemissä. Termi on niin ympäripyöreä, että pelkästään se uhkaa lytätä äänestysintoa. Kansalainen voi kysyä: mikä ihmeen alue? Tämä voi osaltaan lisätä vaaliapatiaa. Kun aiemmin puhuttiin maakuntavaaleista, niin tuosta sai jo paremmin vinkkiä. Monikin tietää, että Varsinais-Suomi on maakunta.
Lässähdystunnelmaa etenkin varsinaissuomalaisissa pikkukunnissa voi lisätä se, ettei 79-paikkaiseen aluevaltuustoon ole realistisia mahdollisuuksia saada oman kylän edustajaa. Otetaan esimerkki Vakan alueelta: Vehmassalon kunnissa Kustavissa, Taivassalossa ja Vehmaalla on yhteensä vajaat 5000 asukasta.
Vehmassalo voisi ehkä saada yhden edustajan aluevaltuustoon, jos löytyisi sellainen kunta- ja puoluerajat ylittävä ehdokas, joka nauttisi hyvin laajaa kannatusta. Ei sellaista löydy.
Vakan alueella uusikaupunkilaiset ja naantalilaiset voivat päästä hurraamaan aluevaltuustoedustusta, ehkäpä myös mynämäkeläiset ja maskulaiset, jos ehdokkaiden kotikunta nousee valintakriteeriksi. Nousiainen saattaa jumittua Vehmassalon kolmikon kanssa samaan kastiin.
Pienten kuntien mahdollisuutta saada valtuustopaikkaa heikentää vielä se, että monen ääni lipsahtaa valtakuntatason poliitikoille. Varsinais-Suomessa kukin puolue voi asettaa 98 ehdokkaan lista, joten myös Vakan alueelta lukuisat paikallispoliitikot pääsevät keräämään ääniä aateryhmän yhteiseen laariin.
Aluevaalilistat pitää jättää joulukuun puolivälissä. Siitä on runsas kuukausi vaalipäivään. Voi olla, että vuodenvaihteen juhlapäivinä kansa miettii jotakin muuta kuin aluevaaleja.
Vesa Penttilä