Pent­ti Ah­ti­ai­sen hyvä esi­tys Sund­hol­man alu­een his­to­ri­as­ta Me­rel­li­ses­sä il­las­sa 16.3. toi mie­leen joi­ta­kin pai­kan­ni­miin liit­ty­viä asi­oi­ta. Sain Ah­ti­ai­sen esi­tyk­sen tie­to­ko­neel­le­ni Tui­ja Han­nu­lal­ta.

Olen kuul­lut pu­hut­ta­van Pör­kis­tä ja Käär­meen­kie­len­mä­es­tä eh­kä käy­des­sä­ni sota-ai­ka­na Vi­le­nin myl­lys­sä ja eh­kä myös äi­di­näi­dil­tä­ni, joka oli Lo­ka­lah­del­ta. Pör­kis­tä olen kuul­lut täl­lai­sen lau­sah­duk­sen: ”Pör­kin Man­tan ka­ka­rat ovat ma­ra­ka­tin su­kua”. Ja Käär­meen­kie­len­mä­es­sä oli asu­nut oma­pe­räi­nen mies, jol­la oli on­gel­mia al­ko­ho­lin kans­sa. Nämä pai­kat oli­si­vat ol­leet jos­sain Sal­men­pe­rän alu­eel­la.

Lo­ka­lah­den kir­kon­ky­läs­sä oli Vi­le­nin myl­ly, jos­sa kä­vin usein he­vo­sel­la sota-ai­ka­na. Kos­ka myl­lys­sä jou­tui ai­na odot­ta­maan, oli mah­dol­li­suus tar­kas­tel­la ym­pä­ris­töä. Mi­nua kiin­nos­ti myl­lyn eri­koi­nen tek­niik­ka. Sii­nä oli yk­si pit­kä ak­se­li, jon­ka alus­sa oli iso ne­li­si­lin­te­ri­nen puu­kaa­su­moot­to­ri.

Puu­kaa­su teh­tiin sa­ha­jät­tees­tä. Täs­sä pit­käs­sä ak­se­lis­sa käy­tet­tiin pit­kil­lä hih­noil­la usei­ta tiel­le päin ole­via ki­vi­myl­ly­jä, jois­ta yk­si oli oma­pe­räi­nen pie­nel­lä ko­neis­tol­la va­rus­tet­tu sih­ti­myl­ly, joka seu­loi veh­nä­jau­ho­ja ”pul­la­jau­hok­si”. Voi­ma-ak­se­lis­ta tien suun­nas­ta pois­päin oli­vat pit­kil­lä hih­noil­la toi­mi­vat raa­mi­sa­ha ja kant­ti­sa­ha.

Mi­nua ih­me­tyt­ti, kuin­ka niin mo­neen lait­tee­seen saa­daan oi­kea kier­ros­lu­ku yh­des­tä ak­se­lis­ta. Jäl­keen­päin olen saa­nut tie­tää, et­tä hih­nan no­peu­del­la oli kan­sain­vä­li­nen stan­dar­di: 13,1 met­riä se­kun­nis­sa, jol­la no­peu­del­la voi las­kea hih­na­pyö­rän koon. Ny­ky­ään voi­ma-ak­se­lei­den kier­ros­lu­ku saa­daan toi­mi­maan ni­ve­lak­se­leil­la.

Sii­nä kan­sain­vä­li­nen stan­dar­di on 545 kier­ros­ta mi­nuu­tis­sa. Tek­niik­ka on muut­tu­nut hih­na­ve­dos­ta ni­ve­lak­se­li­ve­dok­si.

Myl­ly oli ra­ken­net­tu vaa­ti­mat­to­mis­ta puu­tar­vik­keis­ta, mut­ta te­ki­jä Vi­len on ol­lut ete­vä oma­pe­räi­nen ra­ken­ta­ja. Myl­ly oli myös eko­lo­gi­nen, kos­ka se toi­mi puun­ja­los­tuk­ses­sa syn­ty­vil­lä jät­teil­lä.

Myl­lys­sä jou­tui ai­na odot­ta­maan kau­an, kos­ka jau­hat­ta­jia oli pal­jon. Lo­ka­lah­den myl­lys­sä oli jous­ta­va jau­hat­ta­ja. Hän käyt­ti myl­lyä niin kau­an, vaik­ka puo­leen yö­hön as­ti, et­tä kaik­ki jo­nos­sa ole­vat sai­vat vil­jan­sa jau­he­tuk­si. Kaik­ki muut paik­ka­kun­nan myl­lyt lo­pet­ti­vat kel­lo 17 ja saat­toi käy­dä niin, et­tä osa jou­tui läh­te­mään pois, vaik­ka hei­dän vil­jan­sa oli yhä jau­ha­mat­ta. Yleen­sä myl­lyyn läh­det­tiin aa­mul­la vii­den ja kuu­den vä­lil­lä. Sa­not­tiin: ”Var­ha myl­ly, my­ä­hä kirk­ko, mo­le­mist pää­se pia pois”.

Sota-ai­ka­na myl­lys­sä kävi vain mie­hiä, jois­ta so­tai­kä­luok­ka oli pois­sa. Mei­je­ris­sä Ka­lan­nis­sa kävi pää­a­si­as­sa nuo­ria nai­sia ja joku alai­käi­nen poi­ka. Pit­kät odo­tu­sa­jat myl­lys­sä oli­vat tur­haut­ta­via ja tuli mie­leen, et­tä oli­si hyvä ol­la oma ko­ti­tar­ve­myl­ly. Mus­tan pörs­sin kau­pan es­tä­mi­sek­si vi­ra­no­mai­set kui­ten­kin ”plom­ma­si­vat” kaik­ki ko­ti­tar­ve­myl­lyt eli sul­ki­vat ne es­teil­lä niin, et­tei nii­tä voi­nut käyt­tää ja si­ne­töi­vät ne. Tämä osal­taan hei­ken­si työn­te­on te­hok­kuut­ta.

Vi­le­nin myl­lyn nimi muut­tui so­dan jäl­keen Kal­li­o­lan myl­lyk­si, kun omis­ta­ja vaih­tui.

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti