Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen julkaisun mukaan säännöllisen kotihoidon asiakkaista hieman yli puolet (54 prosenttia) kokee saamansa kotihoidon avun ja palvelun täysin riittäväksi. Vain alle puolet (39 prosenttia) asiakkaista kokee, että hoitajat käyttävät heidän luonaan riittävästi aikaa.
Säännöllisen kotihoidon asiakkaat saavat apua usein myös läheisiltään. Joka viides läheisauttaja on kuitenkin uupunut, kuormittunut tai kykenemätön jatkamaan huolenpitoa. Etenkin muistisairaita iäkkäitä auttavat läheiset ovat kuormittuneita. Kotihoidon asiakkaiden tarpeet voivat olla niin merkittäviä, että se lisää kotihoidon kiirettä ja tehtävien vaativuutta sekä kuormittaa henkilöstöä ja läheisauttajia entisestään.
Vanhuspalvelulain mukaan hyvinvointialueen on toteutettava iäkkään ihmisen pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen kotiinsa annettavilla palveluilla, jotka sovitettava sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään kulloisiakin tarpeita. Palvelutarpeiden huolellinen arviointi ja niiden muutosten seuraaminen on oleellista, jotta palvelut vastaisivat iäkkään todellisia tarpeita mahdollisimman hyvin.
Teppo Kröger on Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori, joka tutkii hoivapolitiikkaa todeten omaishoidon olevan kaiken vanhushoivan ylivoimainen päälähde, minkä vuoksi on erittäin tärkeää, että tukea omaishoitajille vahvistetaan.
Omaishoidon tuki ja perhehoito ovat kiireellisen kokonaisuudistuksen tarpeessa. Suurinta huolta herättävät omaishoitajat ja heistä kaikkein eniten ikääntyneet pariskunnat. Omaishoidon tuen kattavuus on 75-vuotta täyttäneiden parissa laskenut vuodesta 2018–24 lähes prosenttiyksiköllä (4,8 prosentista 4,0 prosenttiin), kotihoidon kattavuus (16,9 prosentista 13,1 prosenttiin) ja ympärivuorokautisen hoidon saatavuus (8,6 prosentista 6,8 prosenttiin) ovat heikentyneet samassa ikäryhmässä.
Hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuus on kärsinyt monilla alueilla, joka vaikuttaa hyvin negatiivisesti omaishoitajiin. Kun kotihoitoa, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja omaishoidon tukea on aiempaa vaikeampaa saada, jää suurempi vastuu omaisille. Varsinkin ikääntyneillä puolisoilla on itselläänkin monia sairauksia ja toimintarajoitteita.
Ympärivuorokautiseen hoitoon siirtyminenkin viivästyy jopa tilanteissa, joissa omaisten resurssit ovat jo lopussa, omaishoitajien kuorma kasvaa kohtuuttomaksi.
Perhehoidon ja omaishoidon yhdistävä tekijä ovat niin sanotut. kiertävät perhehoitajat, jotka toimivat omaishoitajien lomittajina näiden vapaapäivien aikana ja tulevat avustamaan hoidettavia naiden omiin koteihin. Perhehoidosta saadut kokemukset ovat olleet erinomaisia ja malli on onnistunut ratkaisemaan useimmat ympärivuorokautisessa hoidossa tarjotun sijaishoidon ongelmat.
Erityisesti muistisairaiden kohdalla, joiden osuus omaishoidettavista jatkuvasti kasvaa, ympäristön vaihdos vaikuttaa usein hyvin negatiivisesti. Kotiin tarjottavassa sijaishoidossa hoidettavan ympäristö tai arkielämä eivät sen sijaan muutu ja kotiolosuhteissa hänen on helpompi säilyttää toimintakykynsä.
Varhan aluevaltuusto päätti 3.12. talousarviosta vuodelle 2026, jossa päätettiin vahvistaa omaishoitajien tukemista. Omaishoidon kehittäminen (perhehoito, omaishoitajien valmennukset, terveystarkastukset) ja laajentaminen olisivat kiireellisiä, jotta omaishoitoa pystyttäisiin tukemaan tilanteessa, jossa muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus on merkittävästi heikentynyt.
Riitta Karjalainen
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.)