Jouk­ko­lii­ken­ne al­koi Me­ri­mas­kus­sa ja Lem­pi­saa­ren-Li­von­saa­ren alu­eel­la 1800-lu­vun jäl­kim­mäi­sel­lä puo­lik­kaal­la. Sen al­kuun­pa­ni­jat oli­vat höy­ry­lai­va­yh­ti­öt, jot­ka kul­jet­ti­vat mat­kus­ta­jia Tu­rus­ta Naan­ta­lin kaut­ta muun mu­as­sa My­nä­lah­del­le ja ai­na Uu­teen­kau­pun­kiin as­ti. Useim­mat saa­ris­to­höy­ryt poik­ke­si­vat myös Me­ri­mas­kun, Lem­pi­saa­ren ja Teer­sa­lon lai­tu­reil­le, kul­jet­ta­en aluk­sil­laan mat­kus­ta­jia sekä rah­tia.

Uu­den­lai­nen mah­dol­li­suus kieh­toi ja sa­mal­la kiih­dyt­ti vuo­ro­vai­ku­tus­ta saa­ris­ton ja ran­ni­kon vä­li­ses­sä kans­sa­käy­mi­ses­sä. Aluk­si ker­ran vii­kos­sa mat­kan teh­neet höy­ry­lai­vat ke­hit­ti­vät vuo­ro­jaan päi­vit­täin ta­pah­tu­vik­si. Sa­no­ma­leh­dis­sä rek­la­moi­tiin niin läh­tö­a­jois­ta kuin mat­kan var­rel­la ole­vis­ta lai­tu­reis­ta, joi­hin aluk­set poik­ke­si­vat. Lai­tu­rin si­jai­tes­sa väy­läl­tä si­vus­sa an­net­tiin siel­tä merk­ki, mil­loin lai­val­le oli joku nou­se­mas­sa. Muus­sa ta­pauk­ses­sa lai­van ei ol­lut tar­vet­ta kou­ka­ta lai­tu­ril­le.

Mer­ki­nan­to teh­tiin so­vi­tul­la ta­val­la. Lem­pi­saa­ren lai­tu­ril­la oli käy­tös­sä vie­lä 1940-lu­vul­la pal­lo, joka oli si­joi­tet­tu mas­toon. Jos mat­kus­ta­ja oli nou­se­mas­sa lai­vaan, nos­tet­tiin pal­lo ylös. Mas­to oli si­joi­tet­tu si­ten, et­tä se oli lai­van kul­ku­suun­nas­ta riip­pu­mat­ta näh­tä­vis­sä. Vii­mei­se­nä vuo­ro­lai­va­na si­sä­ve­si­väy­läl­lä kul­ki hl. Poh­jo­la, joka lo­pet­ti lii­ken­nöin­nin vuon­na 1948.

Saa­ris­to­lai­vo­jen lii­ken­ne muo­dos­tui vilk­kaak­si vii­meis­tään vuo­si­sa­dan vaih­tees­sa, jol­loin use­am­pi lai­va kul­ki päi­vit­täin Naan­ta­lin kaut­ta eteen­päin, osan jat­ka­es­sa Teer­sa­los­ta poh­joi­seen My­nä­lah­del­le, tois­ten taas Uu­teen­kau­pun­kiin. Myös Li­von­saa­ri oli My­nä­lah­del­le suun­tau­tu­neen lii­ken­teen pa­ris­sa. En­sim­mäi­nen maa­il­man­so­ta kes­keyt­ti osan lii­ken­tees­tä, toi­saal­ta mait­se ta­pah­tu­va kul­ku li­sään­tyi jouk­ko­lii­ken­teen ke­hit­ty­es­sä. En­sim­mäi­set lin­ja-au­tot al­koi­vat liik­kua kau­pun­kien ul­ko­puo­li­sil­la rei­teil­lä.

Vuon­na 1926 Me­ri­mas­kun Kir­kon­sal­meen saa­tiin los­si, jol­la voi­tiin kul­jet­taa myös lin­ja­bii­li yli sal­men. Ti­lai­suut­ta käyt­ti­vät vä­lit­tö­mäs­ti hy­väk­seen ry­mät­ty­lä­lä­läi­set, jot­ka pe­rus­ti­vat yri­tyk­sen hoi­ta­maan vuo­ro­lii­ken­net­tä lin­jal­la Ry­mät­ty­lä-Lemu-Nou­si­ai­nen-Tur­ku. Se oli al­ku ke­hi­tyk­sel­le, joka joh­ti vuo­si­kym­me­nien ku­lu­es­sa myös Li­von­saa­ren ja Teer­sa­lon pää­se­mi­sen mait­se ta­pah­tu­van jouk­ko­lii­ken­teen pa­riin.

Vuo­des­ta 1926 al­ka­nut lin­ja-au­to­lii­ken­ne sai mu­kaan­sa uu­sia yrit­tä­jiä, ku­ten Ei­no Ja­lon Is­ko­lan rei­til­le, sekä paik­ka­kun­nal­le muut­ta­neen Ei­no Rin­del­lin. Vii­mek­si mai­nit­tu aset­tui Lie­ran­nal­le Vuo­ren­pään torp­paan, jos­ta kä­sin aloit­ti 30-lu­vul­la lii­ken­nöin­nin Tur­kuun. Sa­maan ai­kaan oli käyn­nis­ty­nyt tie­työ Han­nu­la-Li­von­saa­ri, jon­ka val­mis­tu­mis­ta hän to­den­nä­köi­ses­ti odot­ti.

Tie­työ ete­ni vai­heit­tain, jol­loin Rin­dell siir­si lin­jan läh­tö­paik­kaa ai­na­kin kah­des­ti, en­sin Rau­duis­ten Pel­lon­pe­rän tor­pal­le, myö­hem­min Lem­pi­saa­ren Jo­ki­lan alu­eel­le. Lo­pul­li­ses­ti Li­von­saa­rel­le pääs­tiin lin­ja-au­tol­la vuo­den 1939 lop­pu­puo­lel­la. Tur­ku-lin­jan pää­te­pis­te si­jait­si Toi­vas­ten ky­läs­sä osuus­kau­pan luo­na. Tar­vet­ta jouk­ko­lii­ken­teel­le lie­nee ol­lut, sil­lä jo vuo­den 1938 lo­pul­la jät­ti Li­von­saa­ren Au­to Oy kun­nan­val­tuus­tol­le ano­muk­sen vuo­ro­lii­ken­teen aloit­ta­mi­ses­ta lin­jal­la Li­von­saa­ri-Tur­ku.

Li­von­saa­ren Au­to Oy:n ni­mis­sä Erik An­ders­son aloit­ti sään­nöl­li­sen vuo­ro­lii­ken­teen saa­rel­ta vuo­den 1939 syys­ke­säl­lä. Paik­ka­kun­nal­le muut­to ta­pah­tui Tu­run Tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nas­ta muut­to­kir­jo­jen mu­kaan tam­mi­kuus­sa 1940. Per­he aset­tui Lem­pi­saa­ren Jo­ki­laan.

Vuo­den 1945 ai­ka­na toi­nen­kin alan yrit­tä­jä, paik­ka­kun­nan en­nes­tään tun­te­va, Ei­no Rin­dell aset­tui Li­von­saa­rel­le. Per­he muut­ti Rai­si­os­ta Toi­va­sen ky­lään ra­ken­ta­maan­sa ta­loon. Hän aloit­ti osal­taan vuo­ro­lii­ken­teen lin­jal­la Li­von­saa­ri-Tur­ku yh­des­sä Erik An­ders­so­nin kans­sa. Klas­si­set vuo­rot oli­vat ar­ki­aa­mui­sin (kel­lo 6 Rin­dell ja 7.30 An­ders­son) ja pa­luu vas­taa­vas­ti il­ta­päi­väl­lä (klo 12 ja 15). Vuo­rot kul­ki­vat lin­jal­la Lemu-Nou­si­ai­nen-Mas­ku-Tur­ku. Myö­hem­min, tien val­mis­tut­tua, vuo­ro­lin­jat ulot­tui­vat Teer­sa­loon as­ti.

Me­ri­lii­ken­tees­sä jouk­ko­lii­ken­ne oli vilk­kaim­mil­laan vuo­si­sa­dan vaih­teen jäl­keen ja mait­se ta­pah­tu­nees­sa alu­een maan­tie­lii­ken­tees­sä 1960-lu­vul­la. Par­haim­mil­laan lin­ja-au­to­vuo­ro­ja saat­toi ol­la 5–6 edes­ta­kais­ta Vel­ku­an Teer­sa­los­ta Tur­kuun.

Mark­ku Leh­to