Maa­nan­tai-aa­mu oli pil­vi­nen ja sa­tei­nen. Olin au­tol­la lii­ken­tees­sä kel­lo 8:n tie­noil­la ja oli­kin vie­lä mel­ko hä­mä­rää. Yl­lät­tä­vää oli huo­ma­ta, et­tä useim­mat niin pie­nem­mät kuin van­hem­mat­kin op­pi­laat ja jopa vä­hän vart­tu­neem­pi­kin väki kul­ki­vat vail­la hei­jas­tin­ta, pyö­räi­li tai ajoi säh­kös­koot­te­ril­la sam­mu­te­tuin va­loin tai ko­ko­naan il­man va­lo­lai­tet­ta.

Muu­ta­mal­la pie­nel­lä pyö­räi­li­jäl­lä, joil­la etu­va­lo toi­mi, oli­vat myös hei­jas­tin­val­jaat ta­kin pääl­lä ja hy­vin nä­kyi­vät, ku­ten myös nuo­ri, jol­la hei­jas­tin hei­lui re­pus­ta.

Jos­pa van­hem­mat tar­kis­tai­si­vat, et­tä las­ten ja omien­kin pol­ku­pyö­rien ja mui­den lait­tei­den va­lot, eteen ja taak­se, toi­mi­vat, sekä oh­jeis­ta­vat nii­den käy­tös­sä ja va­lo­ja it­se­kin käyt­täi­si­vät. Re­pus­sa ole­vat hei­jas­tin­rai­dat ei­vät eteen­päin näy.

Toi­vot­ta­vas­ti niin ko­to­na kuin op­pi­lai­tok­sis­sa­kin muis­tu­te­taan ja ai­kui­set it­se­kin huo­mi­oi­vat lii­ken­tees­sä nä­ky­vyy­den tär­key­den hä­mä­räs­sä ja pi­me­äs­sä. Hei­jas­ti­met hei­lu­maan ja va­lot pääl­le.

Ei rii­tä, et­tä it­se nä­kee. Myös mui­den tu­lee ha­vai­ta tiel­lä liik­ku­jat.

Aa­mun kul­ki­ja