Koronarajoituksia puretaan pikkuhiljaa, mutta vielä on matkaa niihin aikoihin, jolloin voidaan kokoontua isoissa porukoissa luennoille ja seminaareihin. Niin kuivakoilta kuin ne sanoina tuntuvatkin, niitäkin on monella varmaan jo ikävä.
Mutta on korona-aika tuonut sille saralle hyvääkin. Viime viikolla vietettiin Vanhemmuuden viikkoa, ja perinteisesti olisi silloin monessa koulussa järjestetty vanhempainiltoja, joihin olisi kutsuttu eri alojen ammattilaisia puhujiksi ja keskustelua alustamaan.
Nyt Turun seudun kuntien nuorisotoimet päättivät tukea vanhemmuutta etänä, ja järjestivät Youtube-luentosarjan kolmena iltana. Linkit löytyivät kuntien nettisivuilta, Vakan alueella siis Mynämäen, Nousiaisten, Maskun ja Naantalin, mutta kuulijoita ei mitenkään rajattu, eli muualtakin sai luentoa kuunnella. Lisäksi luennot olivat katsottavissa tallennettuina teemaviikon loppuun asti.
Esimerkiksi maanantaiselle lasten ja nuorten pelimaailmasta kertoneelle luennolle ( V-SS 30.4.), kertyi viikossa yli viisisataa katselukertaa.
Etäluento, joka on jonkin aikaa myöhemmminkin katsottavissa, itselleen sopivalla ajalla kotisohvalta, tavoittaa rutkasti paremmin kuin yksi ilta yhden koulun vanhempainillassa. Etenkin kun paikan päälle yleensä tulee vain kourallinen vanhempia, ja useimmat sellaisia, jotka nämä asiat jo muutenkin tietävät ja ovat omassa kasvatustyössään sisäistäneet.
Entä sitten etäluento järjestäjän näkökulmasta? Ainakin maailma on avoin siinä, kenet luennoitsijaksi pyytää, kun ei tarvitse miettiä, miten kaukaa on järkevää luentopaikalle matkustaa. Esimerkiksi maanantain luennon pitänyt yhteisöpedagogi puhui Ylivieskasta käsin.
Maaliskuussa pidettiin maakunnallinen webseminaari paikallisjunaliikenteestä. Kun satapäistä osallistujalistaa seurasi, tuli mieleen, että olisiko niin monipuolista vaikuttajien ja asiantuntijoiden joukkoa saatu samanaikaisesti toisilleen kuulolle, jos tilaisuus olisi ollut paikan päällä jossakin auditoriosalissa? Tuskin olisivat kaikki ehtineet.
Siinäkin on muutoksen huomannut, että jos tämän pakollisen digiloikan aluksi keskustelu koneen ääressä olikin monelle vierasta, ei se enää ole vaikeaa.
Kasvokkain tapaamista ei mikään voita, mutta toivottavasti etätilaisuudetkin ainakin osittain jäävät rinnalle.
Sari Honkasalo