Lausuntokierroksella oleva Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-sopimus kasvattaa sotilaallisia jännitteitä, lisää Suomen sotilasmenoja, heikentää turvallisuutta ja kaventaa suvereniteettia. Me rauhanliikkeessä painotamme poliittisia ratkaisuja ja diplomatiaa sotilaallisen pelotteen sijaan.
DCA-sopimuksen kielteiset vaikutukset ovat kiistattomat. Toteutuessaan DCA olisikin Nato-sopimusta sitovampi valtiosopimus. Se takaisi Yhdysvaltain joukoille esteettömän pääsyn Suomen lentokentille, satamiin ja alueille, joita ne voivat käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin omassa komennuksessaan ilman lupa- ja käyttömaksuja.
Suomella ei olisi pääsyä alueensa sellaisiin osiin, jotka olisi osoitettu Yhdysvaltain joukkojen omaan käyttöön. Sopimuksessa ei ole Yhdysvaltoja sitovia mainintoja, se ei siis välttämättä sitoudu edes joukkojensa oloon Suomessa.
Perustellusti voi sanoa neuvottelujen olleen Yhdysvaltojen sanelua. Yhdysvallat ei myöskään sitoudu puolustamaan Suomea, päin vastoin Suomi suojelee täällä olevia amerikkalaisia ja tukikohtien turvallisuusvastuu kuuluisi ensisijaisesti Suomelle.
DCA-sopimusluonnoksen sisältöä on arvioinut muun muassa kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen todeten, että sopimus kaatuisi oikeudessa jo sen yksipuolisuuteen: Suomelle pelkkiä velvoitteita, sitoumuksia ja menoja, Yhdysvalloille oikeuksia ja puoli-ilmaista joukkojen ylläpitoa. Sopimuksen laatua ja noudattamista ei kuitenkaan voi käsitellä oikeudessa, sillä sopimusteksti kieltää sen.
Oikeuskansleri Tuomas Pöystin mukaan osa sopimuksesta on jännitteisessä suhteessa Suomen perustuslain kanssa. Suomi lähtökohtaisesti luopuu tuomiovallasta yhdysvaltalaisten joukkojen tekemiin rikoksiin silloin, kun he ovat olleet suorittamassa virallista tehtävää Suomessa ja tehtävistä päättää Yhdysvallat.
On selvää, että amerikkalaisten ja Naton läsnäolo Suomessa lisäävät Venäjän asevarustelua jo pelkästään Pietarin läheisen sijainnin takia.
Liittoutuminen Yhdysvaltojen kanssa vie lojaalisuuden paineesta suomalaiset sotilaat ennen pitkää osallistumaan aseellisiin kriiseihin ympäri maailmaa.
Rauhan- ja konfliktintutkija, professori Jyrki Käkösen mukaan aktiivinen Nato-yhteistyö johtaa siihen, että rakennetaan perinteistä viholliskuvaa puolin ja toisin. Suomen kannalta pahin mahdollinen seuraus on se, että varustautuessaan mahdolliseen konfliktiin Naton rinnalla Venäjä valmistelee sotilaallisia toimia myös Suomea vastaan.
Norjan sopimuksessa kielletään erikseen ydinaseet, mutta Suomen ja Ruotsin sopimuksissa mainintaa tästä ei ole eli vaara niiden sijoittamisesta näihin maihin on todellinen.
Olennaista olisi ymmärtää, että DCA-sopimuksen solmimisen jälkeen Suomen kohtaloista päätetään käytännössä Atlantin takana. Sotilaallisten kriisin kärjistyessä niiden liennyttäminen ja välttäminen eivät olisikaan enää Suomen käsissä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusministeri Lloyd Austin torpedoi Ukrainan sodan alkukuukausina orastaneen aselevon perustellen, ettei se sovi, koska tavoitteena on heikentää Venäjää. Uuden rintaman avaaminen Suomen suunnalla sopisi vaarallisella tavalla tuohon ajatusmalliin.
Yhdistyksemme yhtyy kansalaisadressin kansanedustajille lähettämään vetoomukseen, jossa he eivät pidä hyväksyttävänä sopimusta, joka tuomalla vieraan vallan sotilastukikohtia Suomeen lisää tavanomaisen ja kaikenlaisen sodan uhkaa sekä kaventaa Suomen itsemääräämisoikeutta.
Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys