My­nä­mä­es­sä lo­ka­kuun lo­pus­sa pi­de­tys­sä Huu­to maa­seu­dul­ta -ti­lai­suu­des­sa käy­tiin vuo­ro­pu­he­lua yh­tei­sö­tai­teen mer­ki­tyk­sis­tä täs­sä ajas­sa sekä vai­kut­ta­vuu­des­ta kau­pun­ki­kes­kit­ty­mien ul­ko­puo­lel­la.

Päi­vän pää­pu­hu­ja­na oli Maa­seu­dun si­vis­tys­lii­ton kult­tuu­ri­joh­ta­ja Hel­ka Ke­to­nen, joka alus­ti pu­heen­vuo­ros­saan kes­kus­te­lua sii­tä, mi­ten mer­kil­li­siä ja mer­ki­tyk­sel­li­siä yh­tei­sö­tai­teel­li­set te­ok­set ovat Suo­men tai­teen ken­täl­lä.

– Mis­tä tu­lee yh­tei­sö­tai­teen yh­des­sä te­ke­mi­sen halu? Yh­tei­sö­tai­teen te­ke­mi­nen edel­lyt­tää ky­kyä heit­täy­tyä ja ot­taa ris­ke­jä, jo­ten teh­dään­kö sil­loin yh­des­sä tai­det­ta, vai mitä kaik­kea pro­ses­sis­sa ta­pah­tuu?, hän ky­syi.

Pu­heen­vuo­ron jäl­kei­sis­sä ryh­mä­työs­ken­te­lyis­sä tuli sel­ke­äs­ti esil­le se, et­tä moni päi­vän osal­lis­tu­jis­ta oli sa­maa miel­tä sii­tä, et­tä yh­tei­sö­tai­teen te­ke­mi­nen muo­vaa te­ki­jän­sä ja myös ko­ki­jan­sa tai­de­kä­si­tys­tä, ja se mah­dol­lis­taa tai­de­kä­si­tyk­sen uu­dis­tu­mi­sen ja laa­jen­tu­mi­sen.

Hy­vä­nä esi­merk­ki­nä voi­daan pi­tää pai­kal­lis­ta yh­tei­söl­lis­tä te­os­ta Mynä-Mynä-Maa­ta, joka pi­tää si­säl­lään pal­jon yh­teis­kun­nal­li­sia tee­mo­ja. Jo­kai­seen te­ok­sen huo­nee­seen as­tu­mi­nen on as­tu­mis­ta toi­siin maa­il­moi­hin, uu­siin kes­kus­te­lu­na­vauk­siin.

Mynä-Mynä-Maa syn­tyi ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­heut­ta­mien ko­koon­tu­mis­ra­joi­tus­ten puit­teis­sa ke­vääl­lä 2021 ja jat­kui so­dan käyn­nis­ty­es­sä Itä-Eu­roo­pas­sa ke­vääl­lä 2022.

Mui­ta kes­kei­siä ky­sy­myk­siä päi­vän ai­ka­na oli­vat muun mu­as­sa: Mikä on tai­det­ta? Kuka on tai­tei­li­ja? Mikä on tai­de­te­os? Mis­sä me­nee tai­teen ja lei­kin vä­li­nen raja?

Yh­tei­sö­tai­teen te­ke­mi­sen pro­ses­sis­sa näil­lä ky­sy­myk­sil­lä ei usein­kaan ole mer­ki­tys­tä, vaan yh­tei­sö­tai­teen voi­ma on yh­des­sä te­ke­mi­ses­sä. Te­ke­mi­ses­tä ja sen lop­pu­tu­lok­ses­ta on lupa ol­la yl­peä, tun­tea omis­ta­juut­ta, ei­kä vain te­ki­jöi­den vaan myös ko­ki­joi­den kes­ken.

Yk­si yh­tei­sö­tai­teen voi­ma on sen pa­ris­sa ta­pah­tu­va avoin ja it­sek­riit­ti­syy­teen ky­ke­ne­vä kes­kus­te­lu, jota myös Huu­to maa­seu­dul­ta -päi­vä piti si­säl­lään:

”Kyl­lä täs­sä on jär­keä. Kyl­lä täs­tä on hyö­tyä. Kyl­lä tämä on tai­det­ta. Ja kyl­lä si­nun kans­sa­si voi pu­hua.”

Mie­toi­sis­sa toi­mi­van Ko­neen Sää­ti­ön yl­lä­pi­tä­män Saa­ren kar­ta­non yh­tei­sö­tai­tei­li­ja Pia Bartsch ker­too, et­tä päi­vä ko­et­tiin hy­vin ins­pi­roi­va­na.

– Ja Mynä-Mynä-Maa teki osal­lis­tu­jiin to­del­la vai­ku­tuk­sen. Mie­leen jäi ke­hit­ty­mään mon­ta asi­aa, jois­ta oli­si kiva jat­kaa­kin.