Har­ri Suo­ma­lai­nen

Kak­si vuot­ta sit­ten Veh­maal­ta mar­ja­ti­lan os­ta­nut Hil­la Num­mi­la pys­tyt­ti de­byyt­ti­näyt­te­lyn­sä Vil­ja ei tah­do juh­liin Veh­maan kir­jas­toon.

Num­mi­la työs­ken­te­lee Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa No­vi­das­sa lii­ke­ta­lou­den am­ma­til­li­se­na oh­jaa­ja­na. Va­paa-ai­ka­naan hän pait­si vil­je­lee mar­ja­ti­laa, maa­laa ak­ryy­li­vä­reil­lä ih­mi­siä ja eläi­miä.

Num­mi­la kuun­te­lee tark­kaan si­säis­tä ään­tään. Hän ker­too näh­neen­sä met­sän lai­dal­la val­koi­sen hir­ven, kun he en­sim­mäis­tä ker­taa ajoi­vat kat­so­maan mar­ja­ti­laa.

– Tie­sin jo sil­loin mat­kal­la, en­nen kuin näin ta­lon, et­tä mi­nun kuu­luu muut­taa tän­ne.

– Vil­ja on oi­ke­as­taan mi­nun si­säi­nen lap­se­ni, jon­ka kaut­ta kat­son maa­il­maa, kun maa­laan. Maa­laa­mi­nen on mi­nul­le kei­no kes­kus­tel­la it­se­ni kans­sa. Mo­niin töi­hi­ni liit­tyy vah­vo­ja tun­tei­ta, vaik­ka se ei yleen­sä näy ai­heis­sa tai vä­reis­sä tum­maa taus­taa enem­pää.

Hil­la Num­mi­lan näyt­te­ly on esil­lä Veh­maan kir­jas­tos­sa 3.12. as­ti.

Hilla Nummila maalaa mielellään ihmisiä.

Harri Suomalainen