Vii­ta­kert­tu­nen on lin­tu, jota on vai­kea näh­dä ja vie­lä vai­ke­am­pi tun­nis­taa ul­ko­nä­kön­sä pe­rus­teel­la. "Sel­lai­nen rus­kea pik­ku­lin­tu niin kuin kaik­ki muut­kin", kuu­luu usein ku­vaus lin­nus­ta, joka het­ken lau­laa koi­ran­put­ken var­res­sa ja ka­to­aa sit­ten pö­hei­kön kät­köi­hin.

Kert­tu­set voi tun­nis­taa lau­lun pe­rus­teel­la. Ne ei­vät esi­tä ly­hyi­tä sä­kei­tä ku­ten peip­po, vaan pit­kiä aa­ri­oi­ta, jois­sa tee­mat ja muun­nel­mat vaih­te­le­vat.

Kun luh­ta­kert­tu­nen lau­laa vuo­laas­ti ja no­pe­as­ti, vii­ta­kert­tu­nen tois­te­lee verk­kai­ses­ti vi­hel­lyk­si­ään ja sä­ve­las­teik­ko­jaan. Eri­koi­se­na piir­tee­nä kert­tus­ten lau­lus­sa on tai­ta­va imi­toin­ti, jos­ta voi erot­taa esi­mer­kik­si haa­ra­pääs­kyn, tik­lin tai ki­vi­tas­kun ää­nen. Mat­ki­mi­sen koh­teet ei­vät ra­joi­tu Suo­men la­jei­hin, vaan nii­hin voi kuu­lua lin­tu­la­je­ja tal­veh­ti­mi­sa­lu­et­ta Af­rik­kaa myö­ten.

Vii­ta­kert­tu­nen al­koi le­vi­tä vas­ta so­tien jäl­keen Suo­meen kaa­kos­ta. La­jin le­vin­nei­syy­den pai­no­pis­te on säi­ly­nyt sa­mas­sa il­man­suun­nas­sa, vaik­ka se on le­vin­nyt koh­ti länt­tä ja poh­jois­ta. Pö­heik­kö­jä ja pu­sik­ko­ja la­jil­le riit­tää.

Vii­ta­kert­tu­nen ei ole Vak­ka-Suo­mes­sa enää har­vi­nai­suus, mut­ta laji on huo­mat­ta­vas­ti har­va­lu­kui­sem­pi kuin ete­lä­ran­ni­kon itä­o­sis­sa.

Tänä ke­sä­nä lau­lua on kuu­lu­nut mui­den mu­as­sa Lai­ti­las­sa, Mas­kus­sa, Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa ja Mas­kus­sa.

Mark­ku Paak­ki­nen