Veh­maan kir­jas­tos­sa on jou­lu­kuus­sa esil­lä uu­si­kau­pun­ki­lai­sen Su­san­na Pih­la­jan "Kun sul­jen sil­mä­ni" -ni­mi­nen näyt­te­ly.

– Maa­lauk­se­ni ovat mie­len­mai­se­mia, sym­bo­lis­ti­sia ja in­tui­ti­ol­la maa­lat­tu­ja. Niis­tä löy­tyy sa­tua, uni­maa­il­maa ja mys­tiik­kaa. Eni­ten ra­kas­tan maa­la­ta sitä, mikä si­säl­tä kum­pu­aa. Ha­lu­an tuo­da il­mi elä­män kas­vu­ki­pu­ja ja sitä, mikä on it­sel­le­kin sa­noit­ta­ma­ton­ta, mikä nou­see ali­ta­jun­nan mu­dis­ta, Pih­la­ja ker­too.

– Pa­ras­ta maa­laa­mi­ses­sa on se, kun pää­see vir­taan kiin­ni ja maa­laus al­kaa kul­jet­taa mi­nua. Sil­loin hel­pos­ti unoh­tuu kaik­ki muu. Se­kin on ri­kas­tut­ta­vaa, kun nä­kee val­miis­sa te­ok­ses­saan asi­oi­ta, joi­ta sii­hen ei tien­nyt maa­lan­neen­sa­kaan.

Su­san­na Pih­la­ja naut­tii tai­tees­sa eri tek­nii­koi­den se­koit­ta­mi­ses­ta.

– Useis­sa esil­lä ole­vis­sa te­ok­sis­sa­ni olen käyt­tä­nyt hiek­kaa tai silk­ki­pa­pe­ria maa­lauk­sen poh­jal­la pin­tast­ruk­tuu­rin ai­kaan saa­mi­sek­si. Maa­laan ak­ryy­lein, öl­jy­vä­rein ja ak­va­rel­lein ja käy­tän eri­lai­sia ky­niä.

Su­san­na Pih­la­ja on pi­tä­nyt usei­ta näyt­te­lyi­tä muun mu­as­sa Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa ja Hel­sin­gis­sä. Hän kuu­luu kuu­den tai­tei­li­ja­nai­sen Mo­ni­nai­set-ni­mi­seen tai­de­ryh­mään.

– Elä­mä­ni kes­ki­ös­sä ovat tai­teen li­säk­si mu­siik­ki, per­he ja kis­sat. Ison vii­pa­leen lei­pää tuo pöy­tään keik­kai­lu muu­sik­ko­puo­li­son kans­sa.