Jen­ni Ky­län­pää

Uu­den­kau­pun­gin hoi­to­ko­ti Rei­ma­rin ala­ker­taan on koot­tu ke­vään kun­ni­ak­si tai­de­ryh­mä­läis­ten te­ke­miä se­ka­tek­nii­kal­la to­teu­tet­tu­ja maa­lauk­sia. Näyt­te­ly ei ole ylei­söl­le avoin, mut­ta Rei­ma­rin asuk­kaat ja hen­ki­lö­kun­ta pää­se­vät tu­tus­tu­maan sii­hen.

Rei­ma­ris­sa on ko­koon­tu­nut jo use­am­man vuo­den ajan tai­de­ryh­mä ker­ran vii­kos­sa. Ryh­män oh­jaa­ja­na toi­mii Rei­ma­ris­sa osa-ai­kai­se­na toi­min­ta- ja tai­de­te­ra­peut­ti­na työs­ken­te­le­vä Au­li Sor­mu­nen.

Tai­de­ryh­mäs­sä on mu­ka­na täl­lä het­kel­lä seit­se­män Rei­ma­rin asu­kas­ta. Näyt­te­lys­sä on esil­lä myös muu­ta­mia tai­de­te­ok­sia en­ti­sil­tä tai­de­ryh­mä­läi­sil­tä.

Rei­ma­ris­sa asu­va Pau­lii­na Leh­to­nen on tuo­nut näyt­te­lyyn vä­rik­käi­tä maa­lauk­sia. Yk­si te­ok­sis­ta on lyi­jy­ky­näl­lä teh­ty oma­ku­va.

– Lyi­jy­ky­nä­töi­tä on mu­ka­va teh­dä, Pau­lii­na ker­too.

– Pau­lii­nan te­ok­sis­sa on hie­noa abst­rak­tia il­mai­sua. Hän osaa käyt­tää hie­nos­ti vä­re­jä, sa­noo Au­li Sor­mu­nen.

Tai­de­ryh­mäs­sä hil­jat­tain aloit­ta­nut Ii­da Aho­nen on tuo­nut näyt­te­lyyn työn, jos­sa nä­kyy oma ko­ti­ta­lo. Maa­lauk­ses­saan hän on käyt­tä­nyt lii­tua, pul­lo­vä­re­jä ja lyi­jy­ky­nää.

– Ylä­as­teen jäl­keen en ole piir­tä­nyt tai maa­lan­nut yh­tään, mut­ta nyt tämä tun­tuu taas mu­ka­val­ta, Ii­da ker­too.

Toni Lönn on ol­lut tai­de­ryh­mäs­sä mu­ka­na sen pe­rus­ta­mi­ses­ta läh­tien. Hä­nel­tä näyt­te­lys­sä on esil­lä use­am­pi työ. Lis­kot koh­taa­vat kos­kel­la -ni­mi­sen työn val­mis­tu­mi­nen kes­ti pit­kään, yh­dek­sän kuu­kaut­ta, mut­ta tai­tei­li­ja on lop­pu­tu­lok­seen tyy­ty­väi­nen.

– Olen kat­so­nut pal­jon luon­to-oh­jel­mia ja saa­nut niis­tä ide­oi­ta maa­lauk­sii­ni, Toni ker­too. – Täl­lä het­kel­lä teen lin­tu­ai­heis­ta maa­laus­ta. Sii­nä nä­kyy va­rik­sia, Toni ker­too.

Rei­ma­rin tai­de­ryh­män maa­lauk­sia on ai­em­min ol­lut esil­lä yh­den ker­ran kir­jas­tos­sa.

– Seu­raa­vak­si var­maan jär­jes­täm­me­kin sel­lai­sen näyt­te­lyn, jota ylei­sö­kin pää­see ihai­le­maan, Au­li Sor­mu­nen us­koo.