Tai­de­näyt­te­ly Mat­ka lu­mot­tuun puu­tar­haan on esil­lä Mas­kun mu­se­os­sa ke­sä­kuun ajan. Näyt­te­lys­sä on Til­tu Nur­mi­sen lyi­jy­ky­nä­piir­rok­sia, ak­va­rel­li­kol­laa­se­ja ja ru­no­ja sekä Satu Haa­pa­lan se­ka­tek­niik­ka­kol­laa­se­ja ja ru­no­ja.

Näyt­te­lyn idea tuli tyy­ny­lii­nas­ta.

– Olin vie­mäs­sä äi­din ku­lu­nei­ta teks­tii­le­jä pois­to­teks­tii­li­ke­räyk­seen. Kas­sis­sa oli pääl­lim­mäi­se­nä ruu­su­ku­vi­oi­nen tyy­ny­lii­na. Nap­pa­sin sen it­sel­le­ni, ja aloin heti teh­dä sii­tä kol­laa­si­tau­lu­jen taus­to­ja, Satu Haa­pa­la ker­too.

Ruu­su­ku­vi­os­ta le­mu­lai­sel­le Haa­pa­lal­le tuli mie­leen Mas­kun mu­seo, jon­ka lä­hei­syy­des­sä on Ro­sa­rium. So­pi­vas­ti täl­le ke­säl­le oli mu­se­os­sa näyt­te­ly­ai­kaa va­paa­na, ja ruu­su­tee­ma sai vah­vis­tuk­sen.

– Niin ruu­sut kuin mat­ka­kin toi­mi­vat ver­taus­ku­vi­na mo­nil­le asi­oil­le. Elä­mä on mat­ka, jo­kai­nen ih­mis­suh­de on mat­ka, suh­de it­seen on mat­ka. Näyt­te­ly on täyn­nä niin ruu­suis­ta rak­kaut­ta kuin elä­män­mat­kan piik­ki­ok­sia ja mat­kan var­rel­le sat­tu­via vaa­ro­ja ja vas­toin­käy­mi­siä, ker­too Haa­pa­la.

Haa­pa­la käyt­tää kol­laa­seis­saan kan­kaan li­säk­si pa­pe­ria, höy­he­niä, kaar­naa, ko­ti­lon­kuo­ria, kui­vu­nei­ta or­ki­de­an­kuk­kia sekä pis­taa­si­man­te­lin kuo­ria.

– Konk­reet­ti­sim­min mat­ka­tee­ma nä­kyy kol­laa­sis­sa, joka ker­too äi­din ja isän yh­tei­ses­tä, lä­hes 60 vuot­ta kes­tä­nees­tä mat­kas­ta, Haa­pa­la ker­too.

Satu Haa­pa­la ha­lu­si näyt­te­lyyn mu­kaan tai­tei­li­ja­ys­tä­vän­sä Til­tu Nur­mi­sen Nou­si­ai­sis­ta.

– Ys­tä­vien kans­sa käy­dyis­sä kes­kus­te­luis­sa on tul­lut esiin muu­ta­mia oi­val­luk­sia, jot­ka voi­si­vat liit­tyä si­säi­seen mat­kaan koh­ti lu­mot­tua puu­tar­haa. Tä­män eri­koi­sen ajan kes­kel­lä kaik­kein tär­kein asia, mitä voi­si omas­sa elä­mäs­sään teh­dä, oli­si luo­da iloa ja rak­kaut­ta ja teh­dä nii­tä asi­oi­ta, jot­ka te­ke­vät on­nel­li­sek­si. Si­ten voi ir­rot­taa it­sen­sä pel­ko­e­ner­gi­as­ta tai muis­ta ma­ta­la­vä­räh­tei­sis­tä tun­teis­ta, poh­tii Til­tu Nur­mi­nen.

Nur­mi­sel­le yk­si par­hais­ta ta­vois­ta ko­kea iloa on piir­tää tai maa­la­ta ja ko­keil­la eri muo­to­jen ja vä­rien yh­dis­tel­miä. Tätä näyt­te­lyä var­ten hän teki aluk­si lyi­jy­ky­nä­piir­rok­sia ruu­suis­ta tut­kien te­rä­leh­tien muo­to­ja ja suh­det­ta toi­siin­sa en­nen kuin al­koi ko­ko­a­maan ak­va­rel­li­kol­laa­se­ja.

– Myö­hem­min huo­ma­sin, et­tä nämä pie­net luon­nok­set al­koi­vat elää omaa elä­mään­sä muo­dos­ta­en oman ko­ko­nai­suu­ten­sa, ruu­su­tar­han. Nii­den al­ku­pe­rä on va­lo­ku­vis­sa, joi­ta olen ot­ta­nut oman pi­han ruu­suis­ta.

Suu­rem­mis­sa ak­va­rel­li­kol­laa­seis­sa hän on pyr­ki­nyt ta­voit­ta­maan ruu­su­jen vieh­key­den, run­sau­den, herk­kyy­den ja yl­tä­kyl­läi­syy­den. Ruu­su on puu­tar­han ku­nin­ga­tar, joka lu­mo­aa pait­si muo­dol­laan, vä­ril­lään ja yl­väy­del­lään myös hur­maa­val­la tuok­sul­laan.

– Eh­kä tuok­sun­kin voi lä­hes ais­tia ku­vis­ta, kun näyt­te­ly si­jait­see Mas­kun Ro­sa­riu­min kyl­jes­sä.

Mu­se­on ke­sä­kau­den sekä sa­mal­la näyt­te­lyn ava­jai­sia vie­te­tään 4.6. klo 18. Tai­tei­li­jat esit­te­le­vät te­ok­si­aan ja aja­tuk­si­aan näyt­te­lyn tee­mois­ta. Ava­jai­siin on va­paa pää­sy.