Har­ri Suo­ma­lai­nen

Veh­maan kun­ta mark­ki­noi it­se­ään uu­del­la puu­kou­lul­la. Nyt mark­ki­noin­tiin voi li­sä­tä myös kir­jas­toon ra­ken­net­tu tai­tei­li­ja Simo He­le­niuk­sen puu­huo­ne, joka on esil­lä jou­lu­kuun lop­puun as­ti.

– Lä­hes kaik­ki työt on teh­ty lä­hiym­pä­ris­tös­tä­ni Tu­run Rau­nis­tu­las­ta kaa­de­tuis­ta ja kar­si­tuis­ta vuo­ri­ja­la­vis­ta. Sitä on help­po työs­tää, ja sitä mi­nul­la on täl­lä het­kel­lä riit­tä­väs­ti va­ras­tos­sa, sa­noo 78-vuo­ti­as Simo He­le­nius, jon­ka puu­kii­pei­lyn ja -kar­sin­nan vai­mo ja lap­set ovat näi­nä päi­vi­nä kiel­tä­neet.

Rau­nis­tu­las­sa pol­ku­pyö­räl­lä liik­ku­va ja il­man tur­va­val­jai­ta työs­ken­nel­lyt He­le­nius oli var­ma naa­pu­ri­a­pu pui­den kar­sin­nois­sa.

– Syn­nyin Tu­run lää­nin Kos­kel­la, ja pi­ha­pii­ris­säm­me oli le­ve­äl­le ha­rot­ta­va kym­men­met­ri­nen män­ty, jos­sa kii­pei­lin pie­nes­tä pi­tä­en. Puu­ta olen veis­tel­lyt lap­ses­ta as­ti, sa­noo He­le­nius ja esit­te­lee yl­pe­ä­nä lu­kui­sia etu­sor­men viil­to­ar­pia.

Simo He­le­nius kävi Tu­run Tai­deyh­dis­tyk­sen pii­rus­tus­kou­lun vuo­si­na 1966–1969. Tur­kuun hän oli muut­ta­nut muu­ta­ma vuot­ta tai­de­o­pin­to­jen al­ka­mis­ta.

– Ei tai­tei­li­jan ura mi­kään sel­keä pää­mää­rä mi­nul­le ol­lut. Opis­ke­lu­ra­ho­ja­kin jou­duin al­kuun Tu­rus­sa hank­ki­maan be­to­ni­töis­sä Ruo­lal­la ja Se­me­ral­la sekä huo­ne­ka­lu­puo­lel­la Kor­ho­sel­la. Kun pää­sin pii­rus­tus­kou­luun, niin en­sim­mäi­sen vuo­den jäl­keen siel­lä al­koi Rau­no Äi­jä­län ve­tä­mä ku­van­veis­to­lin­ja. Se oli eh­dot­to­mas­ti mi­nun suun­tauk­se­ni eli sin­ne, muis­te­lee He­le­nius.

He­le­niuk­sen en­sim­mäi­sen puu­kau­den töi­tä ku­va­si tai­de­his­to­ri­joit­si­ja Tove Hol­län­der 1990-lu­vun alun esit­tees­sä, et­tä me­neil­lään oli­si Simo He­le­niuk­sen toi­sen puu­kau­den, jon­ka läh­tö­koh­ta ei ole enää fi­gu­ra­tii­vi­nen. Lie­kö me­neil­lään sit­ten kol­mas puu­kau­si.

– Kyl­lä fi­gu­ra­tii­vi­suus on mi­nun ny­ky­työs­ken­te­lys­sä­ni etu­si­jal­la. Eh­kä se joh­tuu kou­lu­tus­taus­tas­ta­ni.

Simo He­le­niuk­sen työt ei­vät kos­kaan ole su­lau­tu­neet muo­tit­ren­dei­hin, kir­joit­ti Tove Hol­län­der 90-lu­vun alus­sa. Hä­nen mu­kaan­sa He­le­nius ha­lu­si ol­la yk­si­näi­nen susi, joka ha­lu­si py­sy­tel­lä eri tai­de­ryh­mien ul­ko­puo­lel­la. Osa­na suo­ma­lais­ta avant­gar­dea, ha­lua luo­pua ras­kaas­ta ku­van­veis­to­tai­tees­ta ma­te­ri­aa­lin ja il­meen puo­les­ta ra­jo­ja ko­keil­len, sii­nä hän on­nis­tui, kir­joit­ti Hol­län­der.

Simo He­le­niuk­sen cv-, teos- ja näyt­te­ly­lu­et­te­lo on pit­kä kuin näl­kä­vuo­si, jo­hon voi tu­tus­tua Veh­maan kir­jas­tos­sa.