– Kun aloin suun­ni­tel­la tätä näyt­te­lyä, pää­ta­voit­tee­ni oli teh­dä mah­dol­li­sim­man iloi­sia, vä­rik­käi­tä ja haus­ko­ja täi­tä, sa­noo 15-vuo­ti­as lai­ti­la­lai­nen Reet­ta Koi­vu­la, joka pys­tyt­ti näyt­te­lyn Veh­maan kir­jas­toon.

Lu­ki­o­ta käy­vä Koi­vu­la on har­ras­ta­nut piir­tä­mis­tä ja maa­laa­mis­ta pie­nes­tä pi­tä­en. Koi­vu­lan työt ovat hy­vin yk­si­tyis­koh­tai­sia ja sa­tu­kir­ja­mai­sia. Töis­sään hän käyt­tää pää­a­si­as­sa ve­si­vä­re­jä, ak­ryy­li­maa­le­ja, puu­ky­niä ja tus­se­ja.

– Ku­vat si­säl­tä­vät usein ko­ko­nai­sen ta­ri­nan, esi­merk­ki­nä työ­ni Kun sam­mak­ko tee­kut­sut piti. Saan ins­pi­raa­ti­o­ta usein luon­nos­ta ja lem­pi­ai­hei­ta­ni ovat eläi­met ja kas­vot, Koi­vu­la ker­too.

Reet­ta Koi­vu­la toi­voo, et­tä voi­si työs­ken­nel­lä tu­le­vai­suu­des­sa ku­va­tai­teen pa­ris­sa. Hä­nen unel­ma-am­mat­tin­sa oli­si ku­vit­ta­ja.

Iloi­sia töi­tä Koi­vu­la ha­lu­si teh­dä, kos­ka ko­ro­na on vai­keut­ta­nut mo­nien elä­mää ja luo­nut syn­kän var­jon maa­il­man yl­le.

– Ha­lu­an täl­lä näyt­te­lyl­lä tuo­da iloa ja va­loa synk­kien ai­ko­jen kes­kel­le. Ha­lu­sin luo­da iloi­sen maa­il­man, jos­sa kaik­ki on hy­vin ja jota kat­sel­les­sa voi het­kek­si unoh­taa ar­jen huo­let, hän sa­noo.

Näyt­te­ly on esil­lä Veh­maan kir­jas­tos­sa 3.9. as­ti.