Elä­män­työ­ni ih­mis­ten pal­ve­lus­sa, en­sin soit­ta­mal­la, sit­ten höy­ry­lai­vai­le­mal­la ja vii­mek­si Her­ran­kuk­ka­ros­sa van­ha­nai­kai­sia, ai­to­ja asi­oi­ta vie­rail­lem­me tar­jo­a­mal­la, on ol­lut mi­nul­le hy­vin mie­lui­saa. Mitä enem­män ny­ky­ai­ka ja te­ko­ä­ly pai­naa, sitä enem­män nämä elä­män pe­ru­sar­vot nos­ta­vat pää­tään.