Ma­ri­ca Thoré­nin ja San­na-Kai­sa Koi­vis­ton Kus­ta­vin me­rel­li­sis­sä mai­se­mis­sa nau­hoit­ta­ma pod­cast an­taa ää­nen ai­heil­le jois­ta moni ei toh­di pu­hua ää­neen: työ­e­lä­mäs­sä oman it­sen­sä ka­dot­ta­mi­nen pe­lot­taa, it­sen­sä nä­ky­väk­si te­ke­mi­nen ei ole help­poa ja voi­ko ura­kelk­kan­sa kään­tää, vai on­ko jo lii­an myö­häis­tä?

– Voi­sim­me pa­rem­min, jos ih­met­te­li­sim­me asi­oi­ta avoi­mem­min, Ma­ri­ca Thorén ja San­na-Kai­sa Koi­vis­to to­te­a­vat ja ha­lu­a­vat esi­mer­kil­lään tuo­da no­loi­na­kin pi­de­tyt ai­kui­se­lä­män ih­met­te­lyt päi­vän­va­loon.

Spo­ti­fys­sa jul­kais­tu Ih­mi­sen ko­koi­sia roh­kai­su­ja-pod­cast ke­rä­si kuu­si ver­tais­tu­kea an­ta­vaa kes­kus­te­lua ai­kui­se­lä­män no­loi­na pi­det­tyi­hin asi­oi­hin. Etä­työn jous­to mah­dol­lis­ti pod­cast nau­hoi­tuk­set mö­kil­lä Kus­ta­vis­sa.

– Me­rel­li­nen ym­pä­ris­tö kan­nat­te­lee poh­ti­mis­ta ja kas­va­mi­sen tee­mo­ja, Kus­ta­vi sopi nau­hoi­tus­pai­kak­si täy­del­li­ses­ti ker­too ke­sä­kus­ta­vi­lai­nen Ma­ri­ca Thorén.

Hän on ol­lut ke­sä­kus­ta­vi­lai­nen rei­lut kym­me­nen vuot­ta. Rak­kaus Kus­ta­viin on siir­ty­nyt hä­neen koko ikän­sä ke­sät Kus­ta­vis­sa viet­tä­neen puo­li­son kaut­ta.

– Nyt kas­va­tam­me tän­ne jo nel­jät­tä ke­sä­kus­ta­vi­lais­ten su­ku­pol­vea, Thorén ker­too.

Vaik­ka pod­cast kuu­los­taa pe­rin­tei­sel­tä ys­tä­vien kes­ken käy­tä­väl­tä kes­kus­te­lul­ta, ihan sii­tä ei ole kyse.

– Usein poh­din­ta­ses­si­om­me päät­tyi­vät to­te­a­muk­seen, et­tä oli­sin­pa pu­hu­nut täs­tä ai­em­min tai tie­dän muu­ten mo­nia, joil­le täs­tä kes­kus­te­lus­ta oli­si ol­lut iloa, Thorén sa­noo.

– Meis­sä on mo­lem­mis­sa vah­va aut­ta­mi­sen halu, ja sekä päi­vä­työs­säm­me, et­tä täs­sä pro­jek­tis­sam­me ha­lu­am­me ma­dal­taa kyn­nyk­siä esi­mer­kik­si asi­oi­den ih­met­te­lyl­lä tois­ten­kin puo­les­ta. Us­kom­me ver­tais­tu­keen vah­vas­ti, Koi­vis­to li­sää.

Pod­cas­teis­sa poh­di­taan muun mu­as­sa ti­lan­net­ta, jos­sa työ­e­lä­mä al­kaa vie­dä lii­kaa pyör­tee­seen­sä. Sil­loin voi joku päi­vä he­rä­tä miet­ti­mään et­tä het­ki­nen, ku­kas minä olen il­man työ­pai­kan ra­ken­tei­ta?

Mui­na ai­hei­na on esi­mer­kik­si uran­vaih­to ja elä­män isot muu­tok­set omien in­nos­tus­ten pe­räs­sä sekä kaa­pis­ta ulos tul­leen drag qu­ee­nia har­ras­ta­van ho­mo­mie­hen poh­dis­ke­lu omis­ta huip­pu- ja ma­ta­la­len­non het­kis­tään.