Jen­ny Ojut­kan­kaan ak­va­rel­le­ja on esil­lä Naan­ta­lin pää­kir­jas­tos­sa ke­sä­kuus­sa 27.6. saak­ka. Ojut­kan­gas on elä­män­kat­so­mus­ten ja maa­il­man­ku­vien mo­ni­puo­li­suu­des­ta kiin­nos­tu­nut ku­va­tai­tei­li­ja.

Ko­ro­na-ai­ka­na Ojut­kan­gas kiin­nos­tui tut­ki­maan evan­ke­lis­lu­te­ri­lais­ta kirk­koa ja suh­det­taan sii­hen. Ko­to­na työs­ken­te­ly pa­kot­ti mo­nel­la ta­paa epä­mu­ka­vuu­sa­lu­eel­le. Ojut­kan­gas ei voi­nut enää käyt­tää ak­ryy­li­maa­le­ja van­haan ta­paan rois­kien, vaan jou­tui tart­tu­maan ve­si­vä­rei­hin en­sim­mäis­tä ker­taa sit­ten pe­rus­kou­lun. Li­säk­si piti mah­tua työs­ken­te­le­mään pöy­dän ää­res­sä, jo­ten te­ok­set ovat hä­nel­le poik­keuk­sel­li­sen pie­niä.

Ojut­kan­kaan ai­em­mat te­ok­set ovat ol­leet puh­taan abst­rak­te­ja, mut­ta täs­sä ko­ko­nai­suu­des­sa hän on ha­lun­nut kul­kea esit­tä­vän ja ei-esit­tä­vän ra­ja­pin­noil­la.