My­nä­mä­en seu­ra­kun­nal­la on ur­ku­aar­re, joka täyt­tää tänä vuon­na 130 vuot­ta. Naan­ta­li­lai­nen K.G. Wikst­röm ra­ken­si vuon­na 1894 Kar­ja­lan kirk­koon urut, jot­ka pal­ve­le­vat seu­ra­kun­taa yhä tä­nään­kin.

Merk­ki­vuo­den kun­ni­ak­si jär­jes­te­tään tu­le­va­na sun­nun­tai­na 27.10. kel­lo 16 K.G. Wikst­röm -urut 130 vuot­ta -juh­la­kon­sert­ti Kar­ja­lan kir­kos­sa. Kon­ser­tis­sa kuul­laan van­haa ja upou­ut­ta soi­tin- ja lau­lu­mu­siik­kia eri mu­siik­ki­ryh­mien ja so­lis­tien esit­tä­mä­nä.

Juh­la­kon­ser­tis­sa esiin­ty­vät Nuot­ti­ne­lo­set-lau­lu­yh­tye, My­nä­mä­en kirk­ko­kuo­ro yh­des­sä My­nä­mä­en Mies­lau­la­jien lau­lu­ryh­män kans­sa, Tuu­lia Oja (lau­lu) ja Alek­si Oja (ki­ta­ra), Kim­mo Gröhn (sak­so­fo­ni, ki­ta­ra, me­tal­lo­fo­ni, nok­ka­hui­lu) ja Jen­ni Ur­po­nen (urut).

Ti­lai­suu­den juon­taa kant­to­ri An­na Put­ki­ran­ta. Kar­ja­lan kir­kon sun­tio (eme­ri­tus) Es­ko Leh­to­nen on lu­van­nut ja­kaa kuu­li­joi­den kans­sa muu­ta­mia mie­leen pai­nu­nei­ta ur­ku­muis­to­ja vuo­si­kym­men­ten var­rel­ta.

Juh­la­kon­ser­tis­sa kuul­laan eri­tyy­lis­tä ja eri ai­ka­kau­sien mu­siik­kia, muun mu­as­sa Jean Si­be­liuk­sen, Os­kar Me­ri­kan­non ja Joo­nas Kok­ko­sen ur­ku­sä­vel­lyk­set sekä van­ho­ja hen­gel­li­siä lau­lu­ja.

Li­säk­si saa­daan kuul­la upou­ut­ta mu­siik­kia, kun Kim­mo Gröh­nin nel­jä pien­tä kap­pa­let­ta saa­vat kan­ta­e­si­tyk­sen­sä. My­nä­mä­es­sä vai­kut­ta­nut mo­ni­puo­li­nen muu­sik­ko ja sä­vel­tä­jä ker­too in­nos­tu­neen­sa aja­tuk­ses­ta sä­vel­tää it­sel­leen tär­kei­den ur­ku­jen kun­ni­ak­si jo­ta­kin.

– Mie­tin min­kä­lai­sia ai­ko­ja on elet­ty ur­ku­jen ole­mas­sa­o­lon ai­ka­na ja mitä tu­le­vai­suus mah­taa tuo­da tul­les­saan. Nel­jäs­sä pik­ku­kap­pa­lees­sa ei tie­ten­kään pys­ty kat­ta­maan kuin mi­ni­maa­li­sen osan niis­tä kai­ken­lai­sis­ta tyy­leis­tä, mitä 130 vuo­den ai­ka­na on ol­lut. Toi­vot­ta­vas­ti kuun­te­li­jan mie­li läh­tee va­el­ta­maan eri ai­koi­hin mu­sii­kin sii­vit­tä­mä­nä, Gröhn to­te­aa.

Päivänsankari.

Kar­ja­lan kir­kon his­to­ri­al­li­sen ja kau­nis­soin­ti­sen ur­ku­jen ään­tä on ku­vail­tu muun mu­as­sa ad­jek­tii­veil­la ”rau­hal­li­nen ja lau­la­va”. Ää­ni­ker­to­ja soit­ti­mes­sa on yh­dek­sän. Soit­to­ko­neis­to on me­kaa­ni­nen ja hal­lin­ta pneu­maat­ti­nen.

Vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa soit­ti­meen teh­tiin muu­tok­sia, mut­ta on­nek­si ur­ku­ra­ken­ta­ja Jou­ko Pirk­ka­nen en­nal­lis­ti ja pa­laut­ti soit­ti­men 1984 mah­dol­li­sim­man al­ku­pe­räi­seen muo­toon­sa. Ur­ku­ra­ken­ta­mo Veik­ko Vir­ta­nen to­teut­ti syk­syl­lä 2020 soit­ti­men puh­dis­tus­huol­lon.

– Eri­tyis­tä huo­mi­oi­ta­vaa on se, et­tä Kar­ja­lan urut ovat tänä päi­vä­nä ai­no­at soit­to­kun­toi­si­na säi­ly­neis­tä Wikst­röm-uruis­ta. Ei siis ih­me, et­tä soi­ti­mel­le on myön­net­ty 2003 Suo­men his­to­ri­al­li­set urut -kun­ni­a­kir­ja, ker­too Jen­ni Ur­po­nen.

 Kon­ser­tin jäl­keen Kar­ja­lan Mar­tat tar­jo­a­vat kon­sert­ti­kah­vit. Kah­vin lo­mas­sa on ti­lai­suus ihail­la kir­kon etei­ses­sä pii­rus­tus­näyt­te­lyä, jos­sa on esil­lä Kar­ja­lan kou­lun op­pi­lai­den nä­ke­myk­siä päi­vän­san­ka­ris­ta. Myös ur­ku­par­vel­la saa käy­dä tu­tus­tu­mas­sa ur­kui­hin.

Kon­sert­tiin on va­paa pää­sy, va­paa­eh­toi­nen oh­jel­ma­mak­su Kar­ja­lan lap­si­kuo­ron toi­min­nan hy­väk­si. Ti­lai­suu­den jär­jes­tää My­nä­mä­en seu­ra­kun­ta.

Mynämäen kirkkokuorolaisia ja Mynämäen Mieslaulajia. Osalla käsissä vanha Hengellisiä lauluja ja virsiä -laulukokoelma, josta kuullaan konsertissa kolme tuttua laulua.

Jenni Urponen