Sir­pa Ika­la-Suo­ma­lai­nen

Kaa­ri­na­lai­nen ku­va­tai­tei­li­ja An­ne Ala-Kai­la toi Veh­maan kir­jas­toon näyt­te­lyn­sä Met­sän lu­moa.

– Työs­ken­te­ly­ta­vas­sa­ni luo­va pro­ses­si läh­tee kul­jet­ta­maan ja tuot­ta­maan ku­via, merk­ke­jä ja sym­bo­le­ja. Se on usein mie­li­ku­vil­la ja muo­doil­la leik­ki­mis­tä, ku­val­li­sia nä­ky­jä ja eri muo­to­jen ryt­miä ja tois­toa – erään­lais­ta in­tui­tii­vis­ta nä­ke­mis­tä, ker­too An­ne Ala-Kai­la.

An­ne Ala-Kai­la työs­ken­te­lee se­ka­tek­nii­kal­la maa­la­ten kan­kaal­le ja pa­pe­ril­le. Ala-Kai­la käyt­tää ak­ryy­liä, öl­jyä, lyön­ti­me­tal­lia, glit­te­riä, lii­maa ja hiek­kaa. Te­os­ten pin­ta­ra­ken­ne kiin­nos­taa Ala-Kai­laa ja muun mu­as­sa hie­kan suo­ra yh­teys luon­toon ja maa­han on kieh­to­vaa.

– Met­sä on pe­rin­tei­ses­ti se paik­ka, jon­ne on hyvä men­nä, kun ha­lu­aa ren­tou­tua ja rau­hoit­tua, la­da­ta ak­ku­jaan. Jot­kut ko­ke­vat jopa, et­tä met­sä on heil­le se paik­ka, jos­sa he saa­vat yh­tey­den si­sim­pään­sä, hil­jai­suu­teen ja jo­hon­kin kor­ke­am­paan voi­maan, kau­neu­teen. Omil­la te­ok­sil­la­ni ha­lu­an tuo­da esiin met­sän tai­a­no­mais­ta puol­ta, ih­met­te­lyn, mie­li­ku­vi­tuk­sen ja lei­kin maa­il­maa, lu­mou­tu­mis­ta sekä ih­mi­sen iki­ai­kais­ta yh­teyt­tä met­sään ja sen vä­keen. Sil­lä me ih­mi­set jaam­me met­sän myös lu­kuis­ten mui­den olen­to­jen kans­sa, ku­vai­lee An­ne Ala-Kai­la.

An­ne Ala-Kai­lan näyt­te­ly Met­sän lu­moa on esil­lä Veh­maan kir­jas­tos­sa 1.10. as­ti.