Uu­si­kau­pun­ki­lai­nen Mat­ti Ja­la­va on kir­joit­ta­nut su­vus­taan his­to­rii­kin. Isoi­sän ka­val­lus­tuo­mio ja muu­ta su­vus­ta­ni -kir­ja on te­ki­jän mu­kaan lä­hin­nä su­vun elä­mä­ker­ta, ei niin­kään su­ku­tut­ki­mus.

– Sii­hen on py­rit­ty si­säl­lyt­tä­mään myös pai­kal­lis­his­to­ri­aa ai­na­kin Veh­maal­ta ja Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta, Ja­la­va sa­noo.

Kir­jan ni­men Ja­la­va sa­noo va­lin­neen­sa il­ta­päi­vä­leh­tien tyy­liin he­rät­tä­mään kiin­nos­tus­ta. Ka­val­lus­tuo­mi­os­sa on kyse Veh­maan työ­vä­e­nyh­dis­tyk­sen ra­ho­jen vää­rin­käy­tös­tä.

– 1930-lu­vul­la saa­tu ka­val­lus­tuo­mio tuli jäl­ki­pol­ven tie­toon vas­ta 1990-lu­vul­la sat­tu­mal­ta sil­miin osu­nees­ta leh­tiu­u­ti­ses­ta. Sii­tä ei ol­lut jäl­ki­pol­vel­le pu­hut­tu. Sen ker­rot­tiin liit­ty­neen de­ma­rei­den ja kom­mu­nis­tien vä­li­siin 1930-lu­vun kiis­toi­hin.

Isoi­sä Art­tu­ri Ja­la­va (1884–1950) oli veh­maa­lai­nen ar­vos­tet­tu suu­ta­ri, joka 1920-lu­vul­ta läh­tien oli so­si­a­li­de­mok­raat­te­ja edus­ta­nut kun­ta­vai­kut­ta­ja ja muun mu­as­sa pai­kal­li­sen osuus­kau­pan hal­li­tuk­sen jä­sen liki 30 vuot­ta.

En­nen omaa suu­ta­rin­vers­tas­ta hän oli suu­ta­ri­na Am­ber­lan kar­ta­nos­sa, jos­sa saat­toi ol­la yh­tä ai­kaa kuu­si­kin suu­ta­ria val­mis­ta­mas­sa ken­kiä. Nii­tä kar­ta­no vei muun mu­as­sa Ruot­siin.

1900-lu­vun alun his­to­ri­aa on se­kin, et­tä myös Poh­jan­maal­ta muu­tet­tiin työn pe­räs­sä ete­läm­mäk­si. Pa­ri­kymp­pi­nen ete­lä­poh­ja­lai­sen per­heen van­hin ty­tär Jo­han­na Ojan­pe­rä (1885–1947) muut­ti 1904 Ala­vu­del­ta Veh­maal­le pii­ak­si. Aluk­si hän työs­ken­te­li Am­ber­lan kar­ta­non omis­ta­mas­sa mei­je­ris­sä, jos­ta vuon­na 1905 tuli Veh­maan osuus­mei­je­ri.

Nuor­ten työ­pai­kat oli­vat lä­hek­käin. Art­tu­ri ja Jo­han­na sol­mi­vat avi­o­lii­ton vuon­na 1906. He sai­vat vii­si poi­kaa, jois­ta yk­si on kir­joit­ta­jan isä Erk­ki (1915–1983).

– Iso­äi­ti­ni Jo­han­na ot­ti hoi­toon­sa kas­va­tik­si Ala­vu­del­ta Veh­maal­le muut­ta­neen nuo­rem­man si­sa­ren­sa kuo­le­man jäl­keen tä­män pa­ri­vuo­ti­aan po­jan.

1930-lu­vul­la Jo­han­nan toi­sen sis­kon puo­li­so kuo­li Poh­jan­maal­la ja sis­ko jäi yh­dek­sän lap­sen yk­sin­huol­ta­jak­si. Lap­sis­ta kol­me tyt­töä oli jon­kin ai­kaa Jo­han­nan ja Art­tu­rin hoi­dos­sa ja yk­si 7-vuo­ti­aas­ta ai­kui­sek­si as­ti. Myös Jo­han­nan nuo­rin veli muut­ti Ala­vu­del­ta 16-vuo­ti­aa­na hei­dän ta­lou­teen­sa.

– Noi­hin ai­koi­hin Art­tu­ri oli suu­ta­rin työn­sä li­säk­si mu­ka­na mo­nis­sa luot­ta­mus­toi­mis­sa, jo­ten per­heen kas­va­tus on ol­lut lä­hin­nä Jo­han­nan vas­tuul­la. Art­tu­rin saa­ma ka­val­lus­tuo­mi­o­kin sat­tui sii­hen ai­kaan, mikä on var­mas­ti li­sän­nyt Jo­han­nan pai­nei­ta.

Kir­jas­sa ker­ro­taan myös kir­joit­ta­jan äi­din puo­lei­ses­ta su­vus­ta. Ja­la­van äi­di­näi­ti oli Ka­lan­nis­ta ja isä My­nä­mä­es­tä.

Kir­jas­sa kä­si­tel­lään myös kir­joit­ta­jan van­hem­pien vii­si­lap­sis­ta per­het­tä ja kir­joit­ta­jan omaa elä­mää.

Yh­teis­kun­nal­li­sen kor­ke­a­kou­lun kun­nal­lis­tut­kin­non suo­rit­ta­nut Ja­la­va va­lit­tiin Uu­den­kau­pun­gin kans­li­a­sih­tee­rik­si 1963.

– Toi­mi­mi­nen kau­pun­gin­joh­ta­ja Ola­vi Sa­la­te­rän ”oi­ke­a­na kä­te­nä” kau­pun­gin­sih­tee­riä vas­taa­vas­sa hom­mas­sa oli vauh­di­kas­ta ai­kaa au­to­teh­das­pää­tök­si­neen ja kau­pun­gin voi­ma­kas­ta ke­hit­tä­mis­tä, Ja­la­va ker­too.

Kir­jas­sa on ku­vat­tu tuon ajan ta­pah­tu­mia ja muun mu­as­sa kir­joit­ta­jan ajau­tu­mis­ta si­vu­toi­mi­sek­si toi­mit­ta­jak­si, kun esi­mies mää­rä­si Ylen alu­euu­tis­ten avus­ta­jak­si. Uu­den­kau­pun­gin Ke­mi­ra ti­la­si 1995 kir­joit­ta­jal­ta Uu­den­kau­pun­gin teh­taan 30-vuo­ris­his­to­rii­kin, joka myö­hem­min joh­ti yh­teen­sä mel­kein kym­me­nen his­to­rii­kin tai vas­taa­van te­ke­mi­seen.

Rai­si­os­sa nyt pai­ne­tus­sa kir­jas­sa on lä­hes 400 si­vua. Kir­joit­ta­ja on har­ras­ta­nut va­lo­ku­vaus­ta 1950-lu­vul­ta läh­tien, jo­ten kir­jas­sa on pal­jon omia ja myös mui­den ku­via.