Kir­jai­li­ja ja ru­noi­li­ja Heli Laak­so­sen lys­ti­käs sa­na­tai­de kään­tyi en­si ker­taa eng­lan­nik­si. The Na­tu­re of Fin­nish Na­tu­re -kir­jan jul­kai­sua juh­li­taan Me­re­fes­tien la­val­la lau­an­tai­na 8.6.

Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa kou­lun­sa käy­neen Heli Laak­so­sen val­loit­ta­via ru­no­te­ok­sia on kään­net­ty ai­em­min esi­mer­kik­si vi­rok­si ja lat­vi­ak­si, mut­ta suo­sit­tu Luon­nos (Ota­va 2022) on sa­na­mai­jan en­sim­mäi­nen eng­lan­nik­si kään­net­ty kir­ja.

Aja­tus kään­nök­ses­tä tuli kir­jai­li­jal­ta it­sel­tään – eh­kä Suo­men luon­nos­ta hul­laan­tu­neil­le tu­ris­teil­le voi­si ol­la tar­jol­la jo­tain uut­ta, hil­pe­ää lu­ke­mis­ta pa­kat­ta­vak­si mu­kaan ko­ti­kon­nuil­le vie­tä­väk­si.

– Kir­jan koh­de­ryh­mäk­si on mie­tit­ty tu­ris­tien li­säk­si nii­tä ta­ho­ja, jot­ka miet­ti­vät tu­li­ai­sia tai lii­ke­lah­jo­ja Suo­mes­ta ul­ko­mail­le. Ota­van jul­kai­se­ma The Na­tu­re of Fin­nish Na­tu­re -nimi mer­kit­see Suo­men luon­non luon­toa eli luon­net­ta, Laak­so­nen sa­noo.

Ko­e­kään­nös­ten jäl­keen kir­jan kään­tä­jik­si va­li­koi­tui Laak­so­sel­le jo en­tuu­des­taan tut­tu pa­ris­kun­ta: köy­li­ö­läis­läh­töi­nen Riik­ka Pa­lo­nen ja al­ku­jaan poh­joi­seng­lan­ti­lai­nen Ric­hard Clar­ke. Pa­lo­nen ja Clar­ke on­nis­tui­vat löy­tä­mään Laak­so­sen lys­tik­kään ja leik­ki­sän mie­len­mai­se­man yti­men.

– Kään­nös­työn nor­maa­li kons­tik­kuus nou­si kym­me­nen­teen py­kä­lään, kun kä­sis­säm­me oli jo­ta­kin niin ri­kas­ta, ai­nut­ker­tais­ta, vii­sas­ta ja vink­sah­ta­nut­ta kuin Heli Laak­so­sen maa­il­ma. Sa­no­jen var­si­nai­sen mer­ki­tyk­sen li­säk­si py­rim­me säi­lyt­tä­mään al­ku­pe­räi­sen te­ok­sen lu­mo­voi­man ja tun­nel­man, pi­tä­en mat­kas­sa vi­sus­ti mu­ka­na niin vi­vah­teet, ryt­mit, kult­tuu­ri­set viit­tauk­set kuin sa­na­lei­kit­kin, pa­ris­kun­ta kom­men­toi.

Suo­ma­lai­sen kir­ja­kau­pan Vuo­den kir­jak­si­kin va­lit­tu Luon­nos on kir­joi­tet­tu Laak­so­sel­le poik­keuk­sel­li­ses­ti lä­hes ko­ko­naan yleis­kie­lel­lä, vaik­ka lou­nais­mur­re­kin toki teks­teis­sä pii­pah­taa.

–  Ai­na kun kään­ne­tään, ei kään­ne­tä sa­no­ja vaan aja­tuk­sia. Ja vaik­ka kään­net­täi­siin mur­tees­ta mur­teel­le, niin ih­mis­kie­li se kui­ten­kin on, ih­mi­sa­ja­tuk­sia toi­sel­le ih­mi­sel­le. Oli kiin­nos­ta­vaa seu­ra­ta, mi­ten mah­dot­to­mat sa­na­lei­kit tu­li­vat mah­dol­li­sik­si, mi­ten Suo­men luon­non il­mi­öt. Esi­mer­kik­si vir­su-sa­nan su­ju­vaa kään­nös­tä mie­tit­tiin, ja ah­ve­nen ruo­ka­va­li­o­ta, Laak­so­nen ker­too.

Laak­so­nen esiin­tyy to­ri­la­val­la puo­li yh­del­tä­tois­ta yh­des­sä uu­si­kau­pun­ki­lai­sen, phi­la­delp­hi­a­lais­läh­töi­sen Gran­ger Sim­mon­sin kans­sa. He lu­ke­vat ylei­söl­le teks­te­jä kir­jas­ta mo­lem­mil­la kie­lil­lä.

– Olin haa­veil­lut, et­tä jos sai­si jär­jes­tää kir­jan­jul­kis­ta­jai­set, niin pi­täi­si saa­da la­val­le joku ka­ris­maat­ti­nen eng­lan­tia äi­din­kie­le­nään pu­hu­va lu­ke­maan näyt­teet. Ja Gran­ge­rin fö­lis ole­mi­ne o enem­män ko us­kal­sin toi­vo! Nii hi­a­no!

Laak­so­nen ha­lu­si viet­tää The Na­tu­re of Fin­nish Na­tu­re -kir­jan jul­kai­su­juh­laa juu­ri Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa

– Olen käy­nyt kou­lu­ni suu­rim­mak­si osak­si Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa ja kir­joit­ta­nut U:gin lu­ki­os­ta 1991. Äi­ti asui siel­lä vuo­si­kym­me­net ja sis­ko edel­leen­kin – ja isän suku on lo­ka­lah­te­lai­sia. Hy­vin muis­toi­sa ja tär­keä kau­pun­ki elä­mäs­sä­ni, jota mie­tin usein, vaik­ka ny­kyi­sin ele­len­kin Rau­man La­pis­sa.

Ajal­li­ses­ti Me­re­fes­tit ovat oi­va su­ven aloi­tus – ja uu­den kir­jan uu­sien pol­ku­jen aloi­tus, Heli Laak­so­nen tuu­mii.

– Sil saa ilo­se läh­rö, ko o uki­lais­si mat­ka saat­te­le­mas!