Il­moi­tim­me ju­han­nuk­sen tie­nois­sa, et­tä jär­jes­te­tään ret­ro­sok­ko­ret­ki tee­mal­la pit­siä ja mut­te­rei­ta 13.7. Ret­ki he­rät­ti heti pal­jon kiin­nos­tus­ta ja 30 osal­lis­tu­jan raja tuli pian täy­teen. Ret­ken suun­nit­te­li Jak­ke Si­mo­la ei­kä meis­tä kel­lään ol­lut muu­ta tie­toa kuin et­tä aa­mul­la klo 8.00 läh­de­tään Vink­ki­läs­tä.

Kul­ku­pe­li­nä meil­lä oli mu­se­o­re­kis­te­ris­sä ole­va vuo­den 1964 Vol­vo lin­ja-au­to. Kul­jet­ta­ja­na oli Jak­ke Si­mo­la. Hän oli pu­keu­tu­nut au­ton iän mu­kai­seen kul­jet­ta­jan asuun kop­pa­lak­kei­neen. Kuu­lu­tuk­set hoi­tui­vat me­ga­fo­nin avul­la. Niin läh­det­tiin ja Ris­ten­tien pääs­sä kään­nyt­tiin oi­ke­al­le, siis koh­ti My­nä­mä­keä ja al­koi ar­vai­lu mää­rän­pääs­tä.

My­nä­mä­es­sä van­han Apa­jan koh­dal­la kul­jet­ta­ja py­säh­tyi ja ky­se­li, jos­ko joku tar­vit­si­si mat­ka­e­väs­tä Apa­jas­ta. Ei ol­lut kel­lään tar­vet­ta ja jat­ket­tiin mat­kaa van­haa Rau­man­tie­tä hal­ki Luk­ka­ri-Ju­ko­lan maas­to­jen Nou­si­ai­siin Mas­kuun, Rai­si­oon ja Tur­kuun. Tu­rus­sa kään­nyt­tiin koh­ti sa­ta­maa. Men­nään­kö Ah­ve­nan­maal­le? Ei sen­tään vaan meil­le oli va­rat­tu aa­mi­ai­nen en­ti­ses­tä höy­ry­lai­va Bo­res­ta. Sen jäl­keen suun­ta­sim­me Tu­run Tuo­mi­o­kirk­koon mis­sä mei­tä odot­te­li jo opas.

Tun­nin kier­rok­sel­la saim­me kuul­la kir­kon his­to­ri­aa ja vä­hän koko Suo­men­kin his­to­ri­aa. Tuo­mi­o­kir­kos­ta jat­ket­tiin mat­kaa Hä­meen­ka­tua, Au­ran sil­lan yli Au­ra­ka­tua to­rin kul­maan ja sii­tä Ee­ri­kin­ka­dul­le. Ajom­me kau­pun­gin kes­kus­tas­sa he­rät­ti ih­mis­ten mie­len­kiin­non ja ka­me­rat kai­vet­tiin esiin ja ih­mi­set ku­va­si­vat ja vil­kut­ti­vat.

Suun­ta­sim­me Tu­run lin­naan, mis­sä meil­lä oli opas­tus esi­lin­nan puo­lel­la näyt­te­lyis­sä Tu­run lin­nan ar­kea ja juh­laa ja Va­ni­tas-näyt­te­lyis­sä. Pa­la­sim­me ta­kai­sin lin­ja-au­toon odot­ta­maan, mi­hin seu­raa­vak­si. Nyt oli lou­naan vuo­ro Ra­vin­to­la Gräd­das­sa. Kau­niis­sa ym­pä­ris­tös­sä, ark­ki­piis­pan naa­pu­ris­sa Au­ra­jo­ki­ran­nas­sa nau­tit­tiin hau­ki­pul­lia ja mui­ta herk­ku­ja.

Ja mat­ka jat­kui. Au­ton nok­ka osoit­ti Hä­meen­tiel­le. Tien­pos­kes­sa oli viit­ta Nau­te­lan­kos­ki, Zoo­lan­dia. Sin­ne­kö? Sin­ne kään­nyt­tiin, mut­ta men­tiin­kin Lie­don kirk­koon. Kir­kos­sa on juu­ri val­mis­tu­nut mit­ta­va re­mont­ti ja muun mu­as­sa kaik­ki pen­kit on pois­tet­tu kirk­ko­sa­lis­ta ja ti­lal­la on tuo­lit, jot­ka on si­joi­tet­tu ke­hään kir­kon sei­nus­toil­le ja alt­ta­ri on kes­kel­lä. Mi­nus­ta tun­tui vä­hän ou­dol­ta, mut­ta se on vain mi­nun mie­li­pi­tee­ni.

Kirk­ko­käyn­nin jäl­keen suun­ta­sim­me koh­ti van­haa Tam­pe­reen­tie­tä, mis­tä pää­dyim­me Vilk­ki­mä­en kah­vi­mu­se­on. Siel­lä oli kah­vi­pa­ket­tia jos jon­kin­lais­ta. Oli Jo­han­naa, Ro­si­taa, Juh­la­mok­kaa ja mo­nia mui­ta. Myös pan­nu­ja, myl­ly­jä ja mo­nen­lai­sia ke­räi­ly­kort­te­ja oli run­saas­ti ja mu­ka­va opas ker­toi kah­vin his­to­ri­as­ta. Mu­se­o­ta yl­lä­pi­tää Vilk­ki­mä­en kah­vi­mu­seo ry ja se toi­mii en­ti­ses­sä Vilk­ki­mä­en mei­je­ris­sä Lie­dos­sa.

Taas mat­ka jat­kui. Seu­raa­va koh­teem­me oli Kos­ki­pirt­ti Au­ras­sa. Opas­tus jo odot­te­li mei­tä kuis­til­la ja saim­me kuul­la ta­lon his­to­ri­as­ta. Lau­ri Jänt­ti on koon­nut Kos­ki­pirt­tiin mit­ta­van ko­ko­el­man van­ho­ja työ­ka­lu­ja, la­sia ja ryi­jy­jä yn­nä muu­ta.

Kos­ki­pirt­ti ja Mu­se­o­ta­lo edus­ta­vat ai­toa ta­lon­poi­kais­ta ra­ken­nus­kult­tuu­ria. Kos­ki­pirt­ti oli en­nen muut­tu­mis­taan kult­tuu­ri­mat­kai­lu­koh­teek­si Kuus­kos­ken kar­ta­non 1860-lu­vul­la ra­ken­net­tu jy­ke­vä vä­en­ta­lo. Mu­se­o­ta­lo toi­mi ai­em­min mei­je­ri­nä ja nyt siel­lä on esil­lä laa­ja ko­ko­el­ma eri ai­ka­kau­sien esi­neis­töä ja in­te­ri­öö­re­jä 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­ta.

Nyt al­koi jo ko­lot­taa kah­vi­ham­mas­ta ja pil­vi­sen al­ku­päi­vän jäl­keen myös au­rin­gon pais­te hel­li mei­tä. Vaik­ka au­rin­ko on mu­ka­vaa, vuo­den 1964 Vol­vos­sa il­mas­toin­ti hoi­tui avaa­mal­la kat­to­luuk­ku ja si­vul­la ole­vat pie­net ik­ku­nat. Lin­ja-au­tos­sa oli tun­nel­maa. Kah­vit odot­ti­vat mei­tä Rii­hi­kos­ken va­has­sa myl­lys­sä. Van­ha myl­ly on en­ti­nen veh­nä­myl­ly, jos­sa toi­mii ny­ky­ään ke­sä­kah­vi­la ja van­han ta­va­ran kaup­pa. To­del­li­nen ta­va­ra­tai­vas. Kah­vien ja vii­ne­rei­den jäl­keen jäi vie­lä ai­kaa teh­dä os­tok­sia.

Oli­kin ai­ka jo suun­na­ta au­to ta­kai­sin koh­ti Vink­ki­lää. Meil­lä oli to­del­la mu­ka­va päi­vä ja opim­me uu­sia asi­oi­ta. Jou­kos­sam­me oli mu­ka­na myös sel­lai­sia hen­ki­löi­tä, jot­ka ei­vät ole kos­kaan ol­leet Tu­run Lin­nas­sa tai Tuo­mi­o­kir­kos­sa tai sit­ten vii­mei­sin käyn­ti oli ol­lut kan­sa­kou­lun luok­ka­ret­kel­lä 60 vuot­ta ta­ka­pe­rin. Mu­ka­va huo­ma­ta mi­ten meil­le muka tu­tus­sa Tu­rus­sa ja sen ym­pä­ris­tös­sä on pal­jon koh­tei­ta, jot­ka oli­vat ai­van uu­sia mo­nil­le meis­tä.

Kai­sa Vir­ta­la