Tiis­tai­aa­mul­la 21.6. jän­ni­tet­tiin Kus­ta­vin Su­vi­to­ril­la, kun Holm­ber­gin bus­si tuli ha­ke­maan yl­lä­tys­mat­kal­le läh­ti­jät. Vain mat­kan­ve­tä­jä ja bus­sin kul­jet­ta­ja tie­si­vät, mi­hin läh­de­tään. Ai­na ei tar­vit­se men­nä kau­as, kol­men var­tin ajo­mat­kan jäl­keen ol­tiin pe­ril­lä en­sim­mäi­ses­sä koh­tees­sa My­nä­mä­es­sä. Var­si­nais­ta lä­hi­mat­kai­lua siis.

Op­paam­me Tar­ja Ant­ti­la ot­ti vie­raat vas­taan en­ti­sen van­hain­ko­din rap­pu­sil­la. Mynä-mynä-maa on Ko­neen Sää­ti­ön Saa­ren kar­ta­non tai­tei­li­ja­re­si­dens­sin ja My­nä­mä­en kun­nan yh­teis­työ­tai­dep­ro­jek­ti. Pur­ku­ta­loon on ra­ken­tu­nut mie­len­kiin­toi­nen mo­ni­tai­de­te­os, joka on to­teu­tet­tu lä­hes ko­ko­naan kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leis­ta. Tai­det­ta on ol­lut te­ke­mäs­sä yli 150 ih­mis­tä ja en­ti­sen van­hain­ko­din huo­neet vie­vät vie­rai­li­jat mie­li­ku­vi­tuk­sen maa­il­maan.

Seu­raa­va koh­de oli My­nä­mä­en Py­hän Lau­rin kirk­ko, se on ra­ken­net­tu pai­kal­le, jos­sa on ol­lut py­sy­vää asu­tus­ta jo esi­his­to­ri­al­li­sel­la ajal­la. Op­paan joh­dol­la tu­tus­tuim­me kir­kon his­to­ri­aan ja saim­me kuul­la, et­tä kirk­ko on maam­me kol­man­nek­si suu­rin kes­ki­ai­kai­nen kirk­ko. Suu­rin on Tu­run tuo­mi­o­kirk­ko. Kir­kon koko on edus­ta­nut ai­kan­sa mah­ti­su­ku­jen val­taa paik­ka­kun­nal­la. Kes­ki­a­jal­la ra­ken­net­tu My­nä­mä­en kirk­ko on omis­tet­tu Py­häl­le Lau­ril­le, joka on köy­hien suo­je­lus­py­hi­mys.

Si­nik­ka Rik­ki­län maa­laa­mia iko­ne­ja oli esil­lä My­nä­mä­en kir­kon Ase­huo­nees­sa. Näyt­te­ly on avoin­na kir­kon au­ki­o­lo­ai­koi­na.

Seu­raa­vak­si suun­nat­tiin lou­naal­le Tuo­mak­sen Tu­paan. Oli myös mah­dol­li­suus teh­dä os­tok­sia ja Ve­rai­sen lei­po­mon tuot­tei­ta käy­tiin os­ta­mas­sa ko­tiin vie­mi­sik­si.

Lou­naan jäl­keen park­kee­rat­tiin bus­si kau­pan pi­hal­le ja läh­det­tiin kä­vel­len liik­keel­le. Ko­vas­ti ih­me­tel­tiin, et­tä mi­hin se mat­kan­ve­tä­jä ret­kei­li­jöi­tä joh­dat­taa, kes­kel­lä My­nä­mä­en kes­kus­taa. Häm­mäs­tys oli­kin mel­koi­nen, kun as­tut­tiin pi­o­ne­ja ja eri­kois­kas­ve­ja har­ras­ta­van Sa­rin per­heen puu­tar­han por­tis­ta si­sään. Pi­o­ne­ja, pe­ren­no­ja, pen­sai­ta, pui­ta – osa tu­tum­pia ja osa taas vie­raam­pia ta­val­li­sel­le ko­ti­puu­tar­hu­ril­le. Sit­ten siir­ryt­tiin hei­dän "ta­ka­pi­hal­leen", jon­ne vie kol­me port­tia.

– Täs­sä nyt nä­kee, mitä ta­pah­tuu, kun pi­o­ni­har­ras­ta­jan oma piha tu­lee täy­teen ja li­sää ti­laa on saa­ta­va jos­tain, Sari ker­too nau­ra­en.

Sa­rin on­nek­si ihan vie­res­sä oli kun­nan omis­ta­ma pel­to­a­lue, joka oli kaa­voi­tet­tu lä­hi­vi­he­ra­lu­eek­si. Hän ky­syi kun­nas­ta, sai­si­ko ryh­tyä omal­la kus­tan­nuk­sel­laan ra­ken­ta­maan alu­eel­le pi­o­ni­puu­tar­haa. Kun­ta vuok­ra­si puis­ton Sa­ril­le yl­lä­pi­toa vas­taan ja kas­vit ovat Sa­rin per­heen omis­tuk­ses­sa. Nyt, muu­ta­man vuo­den ko­van ah­ke­roin­nin jäl­keen puis­to al­kaa jo näyt­tää sil­tä, mil­lai­sek­si Sari sen mie­les­sään vi­si­oi. Pii­rus­tuk­sia ei ol­lut, mut­ta Sa­ril­la on il­mi­ö­mäi­nen kyky vi­si­oi­da asi­at pääs­sään.

Hom­maa riit­ti ja Sari kiit­tää­kin Kau­ko Ky­län­pää­tä, joka us­koi Pi­o­ni­mui­jan haa­vei­siin ja ha­lu­si osal­taan pa­nos­taa kes­kus­tan viih­ty­vyy­teen. Pi­o­ni­puis­toon pää­see kä­ve­le­mään, kat­se­le­maan ja is­tus­ke­le­maan, ja tu­tus­tu­maan pi­o­nien li­säk­si myös eri­lai­siin pe­ren­noi­hin, pui­hin ja pen­sai­siin. Pump­pu­huo­neen vie­res­tä löy­tyy myös hyö­ty­kas­vi­penk­ki, jos­sa on muun mu­as­sa eri­lai­sia yrt­te­jä.

Puis­tos­sa on pal­jon eri­lai­sia pi­o­ni­la­jik­kei­ta, jo­ten ku­kin­ta-ai­ka­kin on pit­kä, noin kak­si kuu­kaut­ta. Ra­ken­teis­sa on käy­tet­ty pal­jon kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja, kuor­ma­la­vo­ja, hei­nä­sei­päi­tä, van­ho­ja tii­liä, pa­ju­jen kar­sin­nas­ta jää­nei­tä puun ran­ko­ja ja lan­noit­tee­na he­pan kak­kaa.

Mei­dän ryh­mäl­läm­me oli ai­nut­laa­tui­nen ti­lai­suus vie­rail­la en­sin Sa­rin omal­la pi­hal­la ja sen jäl­keen hie­non opas­tuk­sen kera tu­tus­tua juu­ri val­mis­tu­nee­seen Pi­o­ni­puis­toon. Lo­puk­si is­tut­tiin hei­dän ko­tin­sa te­ras­sil­la ju­tus­te­le­mas­sa. Ko­tiin vie­mi­sik­si jo­kai­nen sai va­li­ta Suo­men Pi­o­nis­tit -seu­ran pi­o­ni­kynt­ti­län.

Sok­ko­ret­ki tai­si to­del­la­kin yl­lät­tää mo­nen mu­ka­na ol­leen, ly­hy­en ajo­mat­kan pääs­sä odot­ti mie­len­kiin­toi­sia koh­tei­ta ja näh­tä­vyyk­siä. Ai­na­kin Mynä-mynä-maa­han moni sa­noi me­ne­vän­sä uu­del­leen esi­mer­kik­si las­ten­las­ten kans­sa. Pi­o­ni­puis­tos­sa­kin kan­nat­taa vie­rail­la uu­des­taan myö­hem­min ke­säl­lä ja syk­syn alus­sa.

Kirs­ti Sal­mi­nen