Itsenäinen Suomi vietti taannoin 107. syntymäpäiväänsä. Itsenäisyyspäivänä pysähdyimme muistamaan menneitä, kunnioittamaan nykyisyyttä ja katsomaan toiveikkaina tulevaisuuteen. Itsenäisyyspäivä on paitsi kansakunnan yhteinen, myös jokaisen suomalaisen henkilökohtainen hetki pysähtyä ja tuntea kiitollisuutta itsenäisyydestä, rauhasta ja vapaudesta.
Itsenäisyytemme juuret ulottuvat historian lisäksi sydämiimme ja kulttuuriseen identiteettiimme, johon kuuluvat esimerkiksi sauna, sisu ja salmiakki. Itsenäisyys on myös henkinen tila, joka yhdistää meidät toisiimme – ajattelen, että yhdessä ja yhteistyöllä saamme aikaan enemmän kuin yksin. Olihan jo talvisodan aikana tunnuslauseena “kaveria ei jätetä.”
Vuosi 2024 on ollut meille suomalaisille monella tavalla erityinen. Olemme nähneet maailman muuttuvan nopeasti, ja monilla rintamilla olemme joutuneet kohtaamaan vaikeita kysymyksiä: energian saatavuus, turvallisuustilanne Euroopassa ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat olleet osa arkeamme. Nämä haasteet ovat kuitenkin muistuttaneet meitä siitä, kuinka arvokasta on elää vakaassa, demokraattisessa maassa, joka uskoo yhteistyöhön ja tulevaisuuden rakentamiseen.
Tulevaisuuden rakentaminen saattaa tuntua pelottavalta tässä uudessa Euroopan turvallisuustilassa – tulihan Ukrainan sodan syttymisestä jokin aika sitten kuluneeksi tuhat päivää. Kaikki me olemme nähneet uutisissa kuvia sodan jalkoihin jääneiden lapsien surullisista kasvoista, pommitetuista sairaaloista, kerrostaloista ja lohduttomia lukuja kuolleiden määrästä. Itsenäisyyden arvostaminen tulee nykyihmiselle konkreettisemmaksi kuin pitkään aikaan.
Pimeyden keskellä voidaan kuitenkin nähdä myös toivoa. Tämän vuoden tapahtumat ovat nimittäin tuoneet esiin myös suomalaisen sitkeyden ja kekseliäisyyden. Teknologian kehitys ja vihreän siirtymän edistäminen ovat osoittaneet, että Suomi voi olla maailmanlaajuisesti merkittävä toimija. Näemme tämän esimerkiksi koulutuksemme arvostuksessa ja niissä monissa innovaatioissa, kuten syöpätutkimuksessa, joita suomalaiset ovat maailmalle vieneet.
Vuoden aikana olemme nähneet esimerkkejä yhteisöllisyydestä: apua kriisin hetkellä, vahvaa yhteenkuuluvuutta ja uskoa siihen, että yhdessä, sisulla ja yhteistyöllä selviämme mistä tahansa.
Suomalainen sisu näkyy heissä, jotka arjessaan tekevät Suomesta sen, mitä se tänään on. Lääkärit, palomiehet, lastentarhanopettajat, keittäjät, kaupankassat, kaikki me yhdessä puhallamme samaan hiileen, jotta suomalaisuutemme liekki pysyy vahvana.
Ja sitä juuri on itsenäisyys: saada tehdä työtä itsenäisesti, opiskella maksuttoman koulutuksen maassa ja elää elämäänsä vapaasti hyvinvointivaltiossa. Näin ei ole kaikkialla.
Itsenäisyyspäivä onkin henkilökohtaisen muistelun ja kiitollisuuden päivä. Itsenäisyys saattaa nykynuoresta tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta asia ei kuitenkaan aina ole ollut näin. Saamme olla paljosta kiitollisia edeltäville sukupolville. Ottakaamme oppia heidän rohkeudestaan ja asenteestaan: kaveria ei jätetä. He jäävät elämään suomalaisen sisun keulakuvana ja esimerkkinä siitä, että kaikkea ei saa helpolla.
Uskon, että tulevaisuuden tärkeimpiä taitoja onkin pitää huolta lähimmäisistämme ja olla se tyyppi, joka ottaa kaikki huomioon ja kykenee yhteistyöhön. Itse nuorena haluan ottaa mallia näistä sisukkaista edeltävistä sukupolvista, ja tehdä töitä kirkkaamman tulevaisuuden eteen.
Itsenäisyys ei ole vain menneisyyden muisto, vaan myös lupaus tulevaisuudesta. Toivokaamme Eurooppaan valoisampaa ja rauhaisampaa uutta vuotta kuin mitä edellinen vuosi on ollut.
Oliver Sainio
Mynämäen lukion opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja
Puhe on muokattu itsenäisyyspäivän juhlapuheesta.