It­se­näi­nen Suo­mi viet­ti taan­noin 107. syn­ty­mä­päi­vään­sä. It­se­näi­syys­päi­vä­nä py­säh­dyim­me muis­ta­maan men­nei­tä, kun­ni­oit­ta­maan ny­kyi­syyt­tä ja kat­so­maan toi­veik­kai­na tu­le­vai­suu­teen. It­se­näi­syys­päi­vä on pait­si kan­sa­kun­nan yh­tei­nen, myös jo­kai­sen suo­ma­lai­sen hen­ki­lö­koh­tai­nen het­ki py­säh­tyä ja tun­tea kii­tol­li­suut­ta it­se­näi­syy­des­tä, rau­has­ta ja va­pau­des­ta.

It­se­näi­syy­tem­me juu­ret ulot­tu­vat his­to­ri­an li­säk­si sy­dä­miim­me ja kult­tuu­ri­seen iden­ti­teet­tiim­me, jo­hon kuu­lu­vat esi­mer­kik­si sau­na, sisu ja sal­mi­ak­ki. It­se­näi­syys on myös hen­ki­nen tila, joka yh­dis­tää mei­dät toi­siim­me – ajat­te­len, et­tä yh­des­sä ja yh­teis­työl­lä saam­me ai­kaan enem­män kuin yk­sin. Oli­han jo tal­vi­so­dan ai­ka­na tun­nus­lau­see­na “ka­ve­ria ei jä­te­tä.”

Vuo­si 2024 on ol­lut meil­le suo­ma­lai­sil­le mo­nel­la ta­val­la eri­tyi­nen. Olem­me näh­neet maa­il­man muut­tu­van no­pe­as­ti, ja mo­nil­la rin­ta­mil­la olem­me jou­tu­neet koh­taa­maan vai­kei­ta ky­sy­myk­siä: ener­gi­an saa­ta­vuus, tur­val­li­suus­ti­lan­ne Eu­roo­pas­sa ja il­mas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­set ovat ol­leet osa ar­ke­am­me. Nämä haas­teet ovat kui­ten­kin muis­tut­ta­neet mei­tä sii­tä, kuin­ka ar­vo­kas­ta on elää va­kaas­sa, de­mok­raat­ti­ses­sa maas­sa, joka us­koo yh­teis­työ­hön ja tu­le­vai­suu­den ra­ken­ta­mi­seen.

Tu­le­vai­suu­den ra­ken­ta­mi­nen saat­taa tun­tua pe­lot­ta­val­ta täs­sä uu­des­sa Eu­roo­pan tur­val­li­suus­ti­las­sa – tu­li­han Uk­rai­nan so­dan syt­ty­mi­ses­tä jo­kin ai­ka sit­ten ku­lu­neek­si tu­hat päi­vää. Kaik­ki me olem­me näh­neet uu­ti­sis­sa ku­via so­dan jal­koi­hin jää­nei­den lap­sien su­rul­li­sis­ta kas­vois­ta, pom­mi­te­tuis­ta sai­raa­lois­ta, ker­ros­ta­lois­ta ja loh­dut­to­mia lu­ku­ja kuol­lei­den mää­räs­tä. It­se­näi­syy­den ar­vos­ta­mi­nen tu­lee ny­kyih­mi­sel­le konk­reet­ti­sem­mak­si kuin pit­kään ai­kaan.

Pi­mey­den kes­kel­lä voi­daan kui­ten­kin näh­dä myös toi­voa. Tä­män vuo­den ta­pah­tu­mat ovat ni­mit­täin tuo­neet esiin myös suo­ma­lai­sen sit­key­den ja kek­se­li­äi­syy­den. Tek­no­lo­gi­an ke­hi­tys ja vih­re­än siir­ty­män edis­tä­mi­nen ovat osoit­ta­neet, et­tä Suo­mi voi ol­la maa­il­man­laa­jui­ses­ti mer­kit­tä­vä toi­mi­ja. Nä­em­me tä­män esi­mer­kik­si kou­lu­tuk­sem­me ar­vos­tuk­ses­sa ja niis­sä mo­nis­sa in­no­vaa­ti­ois­sa, ku­ten syö­pä­tut­ki­muk­ses­sa, joi­ta suo­ma­lai­set ovat maa­il­mal­le vie­neet.

Vuo­den ai­ka­na olem­me näh­neet esi­merk­ke­jä yh­tei­söl­li­syy­des­tä: apua krii­sin het­kel­lä, vah­vaa yh­teen­kuu­lu­vuut­ta ja us­koa sii­hen, et­tä yh­des­sä, si­sul­la ja yh­teis­työl­lä sel­vi­äm­me mis­tä ta­han­sa.

Suo­ma­lai­nen sisu nä­kyy heis­sä, jot­ka ar­jes­saan te­ke­vät Suo­mes­ta sen, mitä se tä­nään on. Lää­kä­rit, pa­lo­mie­het, las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jat, keit­tä­jät, kau­pan­kas­sat, kaik­ki me yh­des­sä pu­hal­lam­me sa­maan hii­leen, jot­ta suo­ma­lai­suu­tem­me liek­ki py­syy vah­va­na.

Ja sitä juu­ri on it­se­näi­syys: saa­da teh­dä työ­tä it­se­näi­ses­ti, opis­kel­la mak­sut­to­man kou­lu­tuk­sen maas­sa ja elää elä­mään­sä va­paas­ti hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa. Näin ei ole kaik­ki­al­la.

It­se­näi­syys­päi­vä on­kin hen­ki­lö­koh­tai­sen muis­te­lun ja kii­tol­li­suu­den päi­vä. It­se­näi­syys saat­taa ny­ky­nuo­res­ta tun­tua it­ses­tään­sel­vyy­del­tä, mut­ta asia ei kui­ten­kaan ai­na ole ol­lut näin. Saam­me ol­la pal­jos­ta kii­tol­li­sia edel­tä­vil­le su­ku­pol­vil­le. Ot­ta­kaam­me op­pia hei­dän roh­keu­des­taan ja asen­tees­taan: ka­ve­ria ei jä­te­tä. He jää­vät elä­mään suo­ma­lai­sen si­sun keu­la­ku­va­na ja esi­merk­ki­nä sii­tä, et­tä kaik­kea ei saa hel­pol­la.

Us­kon, et­tä tu­le­vai­suu­den tär­keim­piä tai­to­ja on­kin pi­tää huol­ta lä­him­mäi­sis­täm­me ja ol­la se tyyp­pi, joka ot­taa kaik­ki huo­mi­oon ja ky­ke­nee yh­teis­työ­hön. It­se nuo­re­na ha­lu­an ot­taa mal­lia näis­tä si­suk­kais­ta edel­tä­vis­tä su­ku­pol­vis­ta, ja teh­dä töi­tä kirk­kaam­man tu­le­vai­suu­den eteen.

It­se­näi­syys ei ole vain men­nei­syy­den muis­to, vaan myös lu­paus tu­le­vai­suu­des­ta. Toi­vo­kaam­me Eu­roop­paan va­loi­sam­paa ja rau­hai­sam­paa uut­ta vuot­ta kuin mitä edel­li­nen vuo­si on ol­lut.

Oli­ver Sai­nio

My­nä­mä­en lu­ki­on opis­ke­li­ja­kun­nan hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja

Puhe on muo­kat­tu it­se­näi­syys­päi­vän juh­la­pu­hees­ta.