Valtionyhtiö Fortum tiedotti vuonna 2017 sopineensa E.ON:n kanssa energiayhtiö Uniperin kaupasta. Vuonna 2016 Uniperin liikevaihto oli 67,3 miljardia euroa ja Fortumin liikevaihto 3,6 miljardia euroa. Fortum ilmoitti ostavansa Uniperista 46,65 prosentin osuuden noin 3,76 miljardilla eurolla. Koko yhtiö maksaisi noin 8 miljardia, siihenkin Fortum oli valmis. Juha Sipilän hallitus hyväksyi kaupan. Fortum oli lähes velaton, sillä oli kesäkuun lopussa käytettävissään varoja 4,1 miljardia euroa. Ne ovat kertyneet sähköverkkojen myynnistä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.
Kauppa on herättänyt kummeksuntaa, sillä Uniper on esimerkiksi OP:n kiellettyjen sijoituskohteiden mustalla listalla. Yli 80 prosenttia Uniperin tuottamasta energiasta on peräisin fossiilisista polttoaineista.
Uniperin kivihiilivoimalat ovat toiminnassa vielä vuosia. Fortum on vakuuttanut pyrkivänsä vähentämään ympäristövaikutuksia sekä kasvihuonekaasupäästöjä – lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä.
Vuonna 2013 Kataisen hallitus päätti myydä Fortumin sähkönsiirron uudelle yhtiölle. Ostajasta tuli nykyinen Caruna, jonka omistajina ovat australialainen First State Investments ja kanadalainen Borealis Infrastructure Management.
Pääministeri Katainen ja Fortumin silloinen toimitusjohtaja Tapio Kuula kertoivat kaupan olevan suomalaisten etu. Fortumin sähköverkon hinnaksi ilmoitettiin noin 2,5 miljardia euroa. Sähkönsiirto on säänneltyä liiketoimintaa. Omistajanvaihdoksella ei pitäisi olla vaikutusta siirtohintoihin, vakuutettiin. Nyt me tiedämme mikä on siirtohinnan osuus sähkölaskussa. Carunan omistukset ja rahat kulkevat veroparatiisissa olevan holdingyhtiön kautta, positiivinen liikevoitto kikkaillaan tappiolliseksi. Carunan vuosittaisiksi rahoituskuluiksi on ilmoitettu yli 170 miljoonaa euroa, lähes puolet liikevaihdosta. Näihin aikoihin valtion omistajaohjauksesta vastasi ministeri Jyri Häkämies.
Nesteen ja Fortumin tarinassa on moraali ollut aikaisemminkin koetuksella. Yritysjohdon suuret palkkiot eivät olleet täysin ennenkuulumattomia Suomessa ennen Fortumia. Yritysjohdon johtajasopimukset palkka- ja palkkioetuineen olivat tulleet tutuiksi suomalaisille 1990-luvun lopussa, kun Nesteen johtajaoptiot nousivat yleisen kurssinousun vuoksi. 60 johtajan uurastus palkittiin 77 miljoonan markan optiopotilla.
En tiedä mikä on tällä hetkellä tilanne Saksan kanssa käytävissä neuvotteluissa Uniperin kohtalosta, mutta tietojen mukaan Saksa osallistuu pelastuspakettiin miljardeilla euroilla ja sallii kuluttajahintojen korottamisen.
Fortum ei näillä näkymin osallistu omistamansa Uniperin rahoitukseen. Tämä näyttää Suomen ja suomalaisten veronmaksajien kannalta hyvältä, mutta missä viipyvät kiitokset pääministeri Marinille ja omistajaohjausministeri Tuppuraiselle? Marinia on huudettu apuun ja Tuppuraisen osaamista on vähätelty, mutta nyt ollaan hiljaa. Pitää hävetä PS:n Riikka Purran ja kokoomuksen Sanni Grahn-Laasosen kannanottoja. He eivät muista, että heidän puolueensa olivat hallituksessa kun kaupat Uniperin kanssa tehtiin.
Kaikki eivät ole edes hiljaa, vaan jotkut jatkavat arvostelua. Harry Harkimo nosti somessa esille Fortumin toimitusjohtajalle maksetun kannustinpalkkion ja kysyi maan hallitukselta päätöksen logiikkaa. Toimitusjohtajalle maksettiin bonukset hyvästä Uniper-yhteistyöstä. Ja nyt Uniperille on jo annettu 10 miljardin tukipaketti Saksan tappioihin. Harkimo kysyi Tuppuraiselta mikä tässä on logiikka. Harkimon kaltaisen liikemiehen on pakko tietää, että hallitus tai omistajaohjausministeri eivät päätä yritysjohdon palkkiosta, vaan niistä päättää osakeyhtiön hallitus. Harkimon kannattaa muutenkin olla hiljaa, kun on oligarkkien juoksupoika.
Energian omavaraisuutta Suomessa on lisättävä, meillä ei ole varaa energian säännöstelyyn, koska se rapauttaa teollisuuden kilpailukyvyn. Maataloutta on tuettava, että ruokahuolto turvataan. Meidän ei pidä jäädä roikkumaan pumppuhintoihin, joille emme voi mitään. Meillä asiat ovat kuitenkin aika hyvin, kun verrataan tilannetta Ukrainassa.
Juhani Jokinen
Masku