Kunnissa katsellaan väkiluvun muutoksia kauhistellen. Miksi meidän pikkukylämme asukasluku ei nouse ja syntyvyys vain pienenee? Samalla maailman väkiluku on 7,5 miljardia.
Suomeen synty vuonna 1917 lapsia 81 046, kun taas 2017 eli 100 vuotta myöhemmin 50 321 lasta. Vuonna 2021 syntyi yhteensä 49 594 lasta. En jaksa usko, että perhepolitiikalla on tähän merkitystä. Kyllä maahanmuutolla on vaikutuksensa väkilukuumme tulevaisuudessa, joka syntyy kolmannen maailman ylikansoittumisesta.
Vuonna 1917 väkilukumme oli 3 134 300, varmaankaan ihan tarkkaa lukua ei tunneta. Sata vuotta myöhemmin 2017 meitä oli jo 5 513 130 henkilöä.
Iso asia on koko maapallomme väkimäärä. Suomen väkiluvulla ei ole merkitystä koko telluksemme väkimäärään. Rupeaako tuo kahdeksan miljardia olemaan se raja, jolla on vaikutuksensa suomalaisenkin ihmisen jokapäiväiseen elämään?
Ratkaisumallit maailman väkiluvun laskuun voisivat olla hyvinkin yksinkertaiset. Esimerkki keinoista, jolla Suomen syntyvyys on saatu laskemaan, vaikka sitä ei ole laskun vuoksi harkittukaan: lasten koulutus on hyvä keino ja varsinkin tyttöjen on takuulla yksi varmimpia keinoja.
Terveys- ja sosiaalipoliittisien keinojen vieminen ns. ylikansoittuviin osiin palloamme. Tässä kohtaa tuleekin mammona kuvaan mukaan ja tätä kautta kohtaa rikkaiden ihmisten ja maiden ahneus. Alikehittyneiden perhepolitiikka perustuu siihen, että mitä useampi lapsi, niin henkiin jäävät hoitavat omat vanhukset ilman yhteiskunnan tukea. Tämä on kolmannen maailman vanhushuoltoa.
Nyt alamme olla niillä viimeisillä rajoilla, joissa voimme pelastaa tämän maapalloamme. Ei tällä ylenpalttisella markkinatalouden ahneudella ole onnellista loppua. Tähän sopii ihmetellä perussuomalaisten kehitysavun vastaista linjaa, jonka päämäärä on yksinkertaisesti ylikansoituksen lisääminen maapallolla ja näin tuhota tellus.
Pertti Pokki
Laitila