Omat juureni ovat syvällä saaristossa. Puolet elämästäni olen siellä asunut ja viimeiset 35 vuotta saanut leipäni ja kalani saaristoyrittäjänä. ”Sydän saaristossa, mieli merellä”, saaristoyrittäjänä haluaisin tuoda esille huomiota vaille jääneen näkökulman. Sieltä meren rakkolevän tasolta.
Saaristomeri on koko maailman upein kansallispuisto. Kerrotaan, että se on Euroopan laajin erämaa-alue. Mutta ei sovi unohtaa, että mikään puisto ei pysy kunnossa ilman valvojia/oppaita. Saaristolaiset ovat oman paikkaseutunsa parhaita puistovahteja.
Yli kaiken olen rakastunut saaristomme luontoon, historiaan ja kulttuuriin. Ne ovat saaristomatkailun kulmakiviä. Ne ovat myös saaristomme säilyttämisen perusteita. 85-vuotias höyrylaivamme on saaristomeremme viimeinen. Kokous- ja koulutuspaikassamme jatkamme vanhan kalastajakylän vuosisataisia perinteitä.
On tärkeää, ettei Saaristomeren tilaa heikennetä ulko- eikä sisäpuolelta. Sanotaan, että turismi on parasta luonnonsuojelua. Mutta vain silloin, kun se tehdään vastuullisesti ja valvotusti. Perinteisten savusaunojen lisäksi meillä on kaislikkokylpylä. Sinilevä tulee, oletko valmis? Me puhdistamme hienoilla laitteilla kylpyvetemme.
Kun kylpyvesi lasketaan takaisin mereen, se on puhtaampaa kuin sieltä nostettaessa. Eräs asiakkaamme totesikin, että se on vain pisara meressä. Kyllä. Mutta jos jokainen meistä pudistaisi omat pisaransa, Saaristomeri olisi puhdas.
Saarnaaja Paavo Ruotsalainen sanoi aikanaan: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki.”
Saaristoyrittäjän näkökulmasta totean, että ilman kunnollista infrastruktuuria Saaristomeren suojelu ei onnistu. Puhtaan juomaveden ja viemäröinnin rakentaminen on monelle saaristoyrittäjälle ylivoimainen tehtävä. Yksin, kalliokarille.
Lapissa infran ovat rakentanut pääosin yhteiskunta. Julkinen rahoitus ei ole mennyt hukkaan. Mutta missä ovat ainutlaatuisen Saaristomeren vastaavat miljoonat ja jopa miljardit? Vai onko tarkoitus kehittää Saaristomeremme reservaatiksi, jossa ihmiset saavat tulla toimeen omillaan. Alkuasukkaat lähtevät saaristosta rakennemuutoksen myötä kaupunkeihin. Kuka sitten valvoo merta ja mantuja?
Kaikkein merkittävin asia saaristossa elannon hankkimiseen on kaavoitus. Ilman joustavaa kaavoitusta ei saariston rakennemuutoksen parissa taisteleva alkuasukas pysty vastuullisesti toimimaan, toteuttaa kestävää kehitystä ja ympäristövastuuta.
Luokaamme saaristolaisille toimintaedellytykset, muutoin saaristo tyhjenee puistovahdeista.
Saaristomeri on myös ihmisten suojelua. Siellä olevia ja sinne tulevia. Tiedän, mistä puhun. Meillä kesti Rymättylässä asemakaavan laatiminen 23 vuotta. Muutama vuosi sitten vannoin julkisesti, etten kuole, ennen kuin kaavamme on valmis.
Nyt kun se vähän aikaa siten valmistui, minulla on siitä lähtien ollut aika höntti olo. Piti äkkiä laittaa liikkeelle kaavan muutos. Elinaikaodotukseni sen suhteen ei ole realistinen.
Saaristomeri on Luojan antama lahja meille suomalaisille. Pitäkäämme tästä lahjastamme hyvää huolta.
Pentti-Oskari Kangas